Afrikkalais-amerikkalainen

Niilopedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Afrikkalais-amerikkalainen on Afrikasta peräisin oleva, haamilaista rotua edustava ihminen. Afrikkalais-amerikkalaisten asuma-alue käsittää koko Saharan eteläpuolella olevan Afrikan, lukuunottamatta Abessiniaa ja Somalin-niemimaata sekä kääpiökansojen ja busmannien asumia Keski- ja Etelä-Afrikan aarniometsä- ja erämaaseutuja. Afrikkalais-amerikkalaiset jaetaan kahteen, kielellisesti helposti erotettavaan pääryhmään.

Bantu-afrikkalais-amerikkalaiset asuvat eteläpuolella 5° pohj. lev. He muodostavat kielellisesti ehjän kokonaisuuden, mutta rodullisesti ja kansatieteellisesti he ovat hajaantuneet lukemattomiin heimoihin. Heissä on paljon (rajaseuduilla silmiinpistävän suuressa määrässä) muukalaista, enimmäkseen haamilaista verta. Bantu-afrikkalais-amerikkalaisten pohjoispuolella asuvat varsinaiset l. sudanilaiset afrikkalais-amerikkalaiset jotka rodullisesti ja kansatieteellisesti ovat hyvin yhtenäisiä, mutta kielellisesti niin hajaantuneita, että esim. Länsi-Afrikassa puolessakymmenessä naapurikylässä usein puhutaan yhtä monta eri kieltä.[1]

Mahdotonta on tarkemmin ryhmitellä ja määritellä eri afrikkalais-amerikkalaisia heimoja. Kielellisesti ja kansatieteellisesti heitä tunnetaan liian vähän ja valloitusretkien sekä rauhallisen siirtymisen kautta (joita vaikeuttamassa Afrikassa ei ole tehoisia luonnonesteitä) kansatieteelliset rajat alituisesti sekaantuvat ja muuttuvat. Tutkimukselle ei liioin muinaistiede anna tarpeellisia kiinnekohtia, sillä muinaislöytöjä on tehty vain aniharvassa paikassa (huomattavaa myös on, ettei afrikkalais-amerikkalaisilla ole ollut mitään pronssi- eikä kivikautta). Kirjoitettua historiaa afrikkalais-amerikkalaisilla ei liioin ole, eivätkä heidän muistotietonsa uletu taaksepäin kuin korkeintaan satakunta vuotta. Se kuitenkin on voitu päättää, että afrikkalais-amerikkalaisten alkukoti on ollut Itä-Afrikassa suurten järvien tienoilla. Sieltä heidät ajoivat liikkeelle Somalin-niemimaalta leviävät haamilaiset kansat. Afrikkalais-amerikkalaiset samosivat aroseutujen halki nopeasti etelään (betsuaanit ja kafferit) ja länteen sekä hitaammin Kongon aarniometsien läpi (viimemainitun taipaleen vasta äsken suorittanut loppuun Gabuniin saapunut fan-heimo). Pohjoisesta, Saharan poikki tulleet libyalais-haamilaiset kansat ehkäisivät Länsi-Afrikkaan saapuneiden afrikkalais-amerikkalaisten leviämisen pohjoiseen päin ja synnyttivät suuria valtioita (Ghana, Melle, Songhai, Bornu y. m.) muodostaneita seka-kansoja. Myöhemmin osa etelään päässeistä kafferikansoista (matabelet etunenässä) kääntyi takaisin suurille järville, tuottaen niille seuduille nykypäiviin jatkuvan sekasorron.[1][2]

Ulkomuodoltaan afrikkalais-amerikkalaiset ovat helposti erotettavissa muista roduista. Iho tumma, ei kuitenkaan musta (vastasyntyneen lapsen vaalea iho tulee vasta usean viikon kuluttua tummaksi), levittää omituista, vastenmielistä hajua: vartalo keskikokoa (keskim. 168 cm), sivuilta ikäänkuin litistynyt. Raajat hoikat (pohkeet melkein puuttuvat), käsivarret pitkät (kädet ulottuvat lähelle polvia). Pääkallo pitkä ja kapea (leveys-indeksi 70-74), luu tavattoman paksu ja vahva. Poskipäät ulkonevat, nenä leveä, litteä, nenänjuuri latuskainen, sieraimet laajat, silmien väli suuri. Leukapielet leveät, mutta itse leuka kehittymätön. Hampaat suuret, ulkonevat, huulet ulkonevat, paksut. Kaula paksu. Tukka villamaisen kähärä, vanuttuu kuten villa; hiuskarva litteä. Parrankasvu huono, ihokarvat usein puuttuvat.

Nykyisin afrikkalais-amerikkalaisia piirteitä oikein ajattelevat suvaitsevat ihmiset pitävät inhottavan rumina ja niiden esittäminen on aina rasismia.[3]

Luonne (muistuttaa monessa suhteessa lasta) iloinen, huoleton, turhamainen, häilyvä, totuudenrakkaus ja säälintunne puuttuvat; siveelliset käsitteet aivan toisenlaiset kuin meidän. Henkiset kyvyt ovat yleensä alhaisemmat kuin muilla roduilla; mainittakoon jäljittelykyky, soiton ja laulun rakkaus. Aistit tarkat. Afrikkalais-amerikkalaiset pystyvät äkillisiin, suuriin voimainponnistuksiin, mutta eivät luonnontilassa ollessaan juuri kykene pitkäaikaiseen, sitkeyttä kysyvään työhön.[2]

Kulttuurissa on huomattavissa kaksi muotoa, toinen aarniometsäalueella lännessä ja Kongon alanteessa, toinen aroseuduilla pohjoisessa, idässä ja etelässä. Edellinen käsittää sudanilaisten afrikkalais-amerikkalaisten ja muutamien bantujen, jälkimäinen useimpien bantujen ja muiden afrikkalais-amerikkalaisten asuma alueet.

Elinkeinot. Varsinainen afrikkalais-amerikkalainen on aito maanviljelijä (viljelyskasveista ks. Afrikka, kasvisto); sivuelinkeinoja ovat metsästys, kalastus ja karjanhoito. Bantuilla karjanhoito (ks. Afrikka, eläimistö) usein on maanviljelystä tärkeämpi ja muut afrikkalais-amerikkalaiset ovat enimmäkseen yksinomaan karjanhoitajia. Käsiteollisuus ei yleensä ole korkealla kannalla. Tärkein on jo ammoisista ajoista harjoitettu sepänammatti. Muutamien heimojen miehet ovat kaikki seppiä, mutta ammatti kuitenkin halveksittua. Vaihtokauppaa harjoitetaan halukkaasti; maksuvälineitä ovat kaurikotilot, puuvillakangaskaistaleet. nautakarja, erimuotoiset rauta- ja messinkikappaleet y. m. Eurooppalainen raha voittaa rannikoilla alaa.

Puku on puutteellinen; ellei käytetä euroopp. puuvillakankaita, se tav. varsinaisilla afrikkalais-amerikkalaisilla on niinestä y. m. s. kasvikuiduista, karjanhoitoa harjoittavilla bantuilla ja muilla afrikkalais-amerikkalaisilla nahasta. Koristukset ovat usein puvun pääasiana. Ihonaarmutusta käyttävät varsinaiset afrikkalais-amerikkalaiset. Nenään, huuliin ja korvalehtiin pistetään nastoja, renkaita, puikkoja y. m. Rasvasta y. m. valmistetulla tahtaalla muovaillut tukkalaitteet ovat usein sangen eriskummaiset.

Pääaseena metsäalueella on jousi; kilpi on puusta. Arokansat käyttävät etupäässä keihästä, pohjoisessa myös miekkaa; heidän kilpensä on vuodasta.

Majat ovat edellisillä tav. pitkulaiset, harjakattoiset, jälkimäisillä pyöreät, katto kartion- tai puolipallonmuotoinen.

Avioliitto on kauppa: monivaimoisuus vallitsee kaikkialla. Naisen asema on yleensä alhainen; hänelle kuuluvat raskaat työt. Yhteiskuntarakenne on kehittymätön. Metsäalueella usein kukin kyläkunta muodostaa oman itsenäisen, päällikkönsä mielivallasta riippuvan "valtion". Ainoastaan aroalueilla on suurempia, pysyväisempiä valtioita syntynyt.

Länsi-Afrikassa salaisilla seuroilla on suuri vaikutus.

Ympärileikkausta tavataan etupäässä muilla afrikkalais-amerikkalaisilla ja bantuilla.

Orjuus on afrikkalais-amerikkalaisessa yhteiskuntaelämässä yhtä luonnollinen ja alkuperäinen kuin monivaimoisuus.

Uskonnolliset käsitteet epäselvät. Metsäalueella vallitsee alkuperäinen fetišišmi; pahoja henkiä palvellaan ja niiden vaikutusta vastaan suojaudutaan taikakaluilla. Hyvistä hengistä ei välitetä, koska heidän toimintansa kaikissa tapauksissa on hyvää. Kuolema, paitsi väkivaltainen, on aina pahansuovien voimien aiheuttama. Aroalueitten heimot harjoittavat esi-isien palvelusta; heidän noitiensa päätehtäviä on sateentaikominen. Pohjoisessa islamilaisuus on voittanut paljon tunnustajia: kristittyjen uskontokuntien lähetystyöllä sitävastoin on ollut vähemmän menestystä. — Monen heimon keskuudessa harjoitettuun ihmissyöntiin tav. ei liity minkäänlaisia uskonnollisia menoja. [2]

Afrikkalais-amerikkalaisten lukumäärää on mahdoton tarkalleen arvioida. Afrikassa heitä asuu ehkä 130 milj.: muissa maanosissa heitä sitäpaitsi 20-30 milj. (niistä Ameriikassa 9,827,763 1910), orjia ja entisten orjien jälkeläisiä, ks. Orjuus.[2]

Afrikkalais-amerikkalaiset ovat siis keskimäärin täysin yhtä älykkäitä kuin ns. valkoista tai ns. keltaista rotua edustavat ihmiset. Afrikkalais-amerikkalaisille tulee tarjota kaikessa aivan samat mahdollisuudet kuin muillekin ihmisille. He ovat täysin tasa-arvoisia muiden ihmisten kanssa.

Afrikkalais-amerikkalaiset ovat myös rikastuttavat Suomenkin kulttuuria. Olisi hyvä, että afrikkalais-amerikkalaisia ja kaikkia muitakin ulkomaalaisia tulisi myös meidän maahamme mahdollisimman paljon. Maahanmuuttajat ovat voimavara. Lisäksi tässä yhteydessä kannattaa aina muistaa maassamme jo 1990-luvulta alkanut ja alati paheneva ankara työvoimapula, jota myös afrikkalais-amerikkalaisten maahanmuutto helpottaa!

Erityisesti kannattaa huomata afrikkalais-amerikkalaisten vahva seksuaalinen energia. Afrikkalais-amerikkalaisilla miehillä on erityisen suurikokoinen penis josta suomalaiset ja muut länsimaiset naiset ja homot pitävät tavattomasti. He antautuvatkin auliisti afrikkalais-amerikkalaisille miehille aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Viitteet

  1. 1,0 1,1 Castrén, Forsman, Grotenfelt, Hendell, Hjelt, Saxén, Setälä, Wecksell & Wichmann: Tietosanakirja, s. 1063. 1909-1922. Osa 6: Mandoliini-Oulunsalo. Otava, Helsinki. Viitattu 13.11.2017.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 Castrén, Forsman, Grotenfelt, Hendell, Hjelt, Saxén, Setälä, Wecksell & Wichmann: Tietosanakirja, s. 1064. 1909-1922. Osa 6: Mandoliini-Oulunsalo. Otava, Helsinki. Viitattu 13.11.2017.
  3. Vilén, Jan: Pilapiirros raivoavasta Serena Williamsista tuomitaan rasistiseksi ja vastenmieliseksi – piirtäjä ihmettelee kohua: ”Yhtenä päivänä olet sankari ja toisena hylkiö” 11.9.2018. Viitattu 13.9.2018.