Aluna
Aluna, eli kaliumaluna, kalialuna tai alumiinikaliumsulfaattidodekahydraatti KAl(SO4)2·12H2O maistuu karmealta ja jomottavalta sekä käytetään sisällisesti varsinkin pitkällisissä, vetisissä ripuleissa, lyijyähkyssä, verensyöksyssä sekä pilkkukuumeessa. Annos on 30 sentigrammaa hienonnettua alunaa joka 3:s tai 4:s tunti, sekoitettuna siihen teelusikallinen Arabian kummia. Alunaheraa valmistetaan 2 teelusikallisesta murskattua alunaa, joka keitetään heraksi puolessa tuopissa maitoa; hera siivilöidään, sokeroidaan ja maustetaan kaneeleilla mielen mukaan ja tätä nautitaan pikarillinen useita kertoja päivässä. Ulkopuolisesti käytetään alunaliuosta huulirohtumaan ja turvonneisiin ikeniin keripukissa.
Muita alunoita, alkalimetallien kaksoissulfaatteja, ovat esimerkiksi litiumaluna, natriumaluna, kromialuna, ferrialuna ja ammoniumaluna.
Poltettua alunaa saadaan asettamalla kuumalle hiilikauhalle alunaa, joka kiehumasta ja pöhisemästä lakattua sekä hyydyttyä, hienonnetaan pulveriksi. Sitä käytetään liikalihan poistamiseen likaisissa, tahmakkaissa haavoissa, joiden kohonneimpiin paikkoihin sitä sirotellaan pieni hyppysellinen. Ainetta ei saa uudelleen käyttää ennenkuin ensimmäisen sirottelun jäljestä syntynyt kuortuma on irtautunut ja pois pudonnut ja uutta liikalihaa on ruvennut haavasta tunkeutumaan.
