Amerikka

Niilopedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amerikan lippu
Amerikan alkuaikojen menestys perustui eurooppalaisiin ja afrikkalais-amerikkalaisiin jotka tulivat Amerikkaan etsimään parempaa elämää
Amerikan kulttuuriin kuuluu nationalismi ja ylpeys omasta maasta ja rodusta

Amerikka (amer. America, Murica, engl. Yhdysvallat) on Pohjois-Amerikassa sijaitseva valtio joka on ottanut tavoitteekseen Totisen Kristinuskon suojelemisen ja terrorismin ja huumeiden kitkemisen. Maailmanlaajuinen salaliitto tähtää kuitenkin Amerikan kaatamiseen ja sen toiminnan seurauksena esim. pyhää, Jumalan oikeuttamaa terrorismin vastaista sotaa syytetään "terrorismista".

Amerikassa aseenkanto on kaikille kansalaisille sallittua ja kansalaiset saavat omistaa paljon tuliaseita. Siksi Amerikassa onkin hyvin turvallista, koska kansalaiset voivat itse puolustaa itseään rikollisia vastaan.

Vaikka Amerikassa onkin vielä paljon kristittyjä, maahanmuuttajien laumat rikastuttavat kulttuuria suuresti ja ovat voimavara. Erilaiset rikokset ovat Amerikassa tavallisia.

Amerikan historia

Amerikan perusti tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus, joka purjehti ensimmäisenä Amerikkaan ja löysi täysin tyhjän uuden mantereen, jota hänen johdollaan alettiin asuttaa. Ensimmäiset vakituiset asukkaat saapuivat Mayflower-laivalla 1620.[1]

Amerikan kulttuuri

Amerikan kulttuuriin kuuluu kovaäänisyys, ylitsevuotava tuttavallisuus, irvistyksen kaltainen hymy jossa näytetään hohtavan valkoiset hampaat, vuolas omakehu, äänekäs puhe ja kovaääniset huudahdukset. Voi sitä, joka ei käyttäydy näin - häntä pidetään varsinaisena tylsimyksenä ja ujona hiirulaisena. Useita suomalaisia siirtolaisia on kiikutettu kallonkutistajan puheille kun he vaikuttavat amerikkalaisten mielestä sairailta masennuspotilailta.

Mikäli esim. keskenään kauppaa hierovien suhteet eivät ripeässä tahdissa siirry toveruuden kannalle, kauppa ei edisty lainkaan. Tuntematon amerikkalainen aloittaa varsin pian keskustelun vieraan kanssa, kertoo hänelle omasta elämästään ja on loukkaantunut, ellei vieras puolestaan vastaa tähän samalla mitalla.[2]

On turhaa kuvitella, että juomarahat olisi poistettu Amerikassa. Jokaisesta pienestäkin palveluksesta on heti sujautettava pieni erillinen vastalahja auttavaan käteen. Mutta juomaraha ei siellä ole mikään almu, se on oikeudenmukainen korvaus.[2]

Afrikkalais-amerikkalaiskysymys Amerikassa on sen kipeimpiä ongelmia. Tosiasia on seuraava: valkoiset ja afrikkalais-amerikkalaiset eivät seurustele keskenään. Millainen tulee olla ulkomaalaisen asenne? Hän ei tietenkään emmi ystävystymästä afrikkalais-amerikkalaisen miehen kanssa, jos tämän moraalinen ja älyllinen taso oikeuttaa sellaiseen suhtautumiseen. Toisaalta on muistettava, että ulkomaalainen on aina vieraana vieraassa maassa eikä hänellä ole oikeutta vaatia ymmärtämystä käsityskannalleen maassa, jonka kansalainen hän ei ole. Kenenkään ei niin muodoin pidä olla välinpitämätön vallalla olevista määräyksistä esim. kutsumalla mukaansa afrikkalais-amerikkalaisen johonkin suureen hotelliin. Toimenpide ei onnistuisi ja asianomainen vain saattaisi ystävänsä mitä tuskallisimpaan tilanteeseen. On pystyttävä suojaamaan hänen arvoaan ihmisenä rikkomatta paikallisia määräyksiä. Jos asianomaiselta tiedustellaan hänen teoreettista käsitystään afrikkalais-amerikkalaiskysymyksestä, on rohkeasti sanottava se, mutta ei suinkaan hyökkäävässä sävyssä. On hyvä tietää, että monet vapaamieliset amerikkalaiset ajattelevat samalla tavoin, että presidentti pyrkii kaikin voimin poistamaan suurimmat vääryydet ja että muutamissa etelävaltioissa, joissa afrikkalais-amerikkalaiset ovat enemmistönä, kysymys on hyvin vaikea ja monitahoinen. Vieraan ei missään tapauksessa ole soveliasta antaa läksytyksiä isäntäväelleen.[2]

Naisen asemaa Amerikassa on paljon pohdittu ja selitetty miesten palvovan asenteen naista kohtaan johtuvan niiltä ajoin, jolloin siirtolaiset saapuivat asuttamattomaan maahan ja jolloin naisista oli puutetta. Tämä on vienyt siihen, että amerikatar odottaa mieheltä paljon suurempaa huomaavaisuutta kuin eurooppalainen nainen. Jos tyttö suostuu lähtemään 'ulos' nuoren miehen kanssa, sitä edeltää orkidealähetys tai jokin muu kyllin kallis kukka, jotta vastaanottajatar voisi pitää sitä rinnassaan tai vasemmalla olkapäällään. Sitten seuraa sarja mitä viehättävimpiä huvituksia, jotka päättyvät tanssiklubiin. Mutta Amerikan palvotuin nainen on kuitenkin aina äiti.[2]

Aivan täydellisenä vastakohtana Japanian ja Kiinan kulttuureihin on se liiallinen vapaus, joka on Ameriikassa sallittu: siellähän tyttö saattaa ilmoittaa isälleen, että hän on naimisissa, vasta pitkän ajan kuluttua siitä, kun hän on antanut vihkiä itsensä.[3]

Vierailu amerikkalaisessa kodissa

Amerikkalaiset kutsuvat estoitta koteihinsa vieraita. Eteisessä ei ole naulakoita eikä juuri komeroitakaan, vaan vieraiden päällystakit viedään isäntäväen sängyn päälle. Kenkiä ei tarvitse riisua - amerikkalaiset saapastelevat ulkokengillään kaikkialla. Kenkiä ei riisuta edes nukkumaan mennessä.

Tämä sivu on keskeneräinen, mutta sen kirjoittaja aikoo palata piakkoin aiheeseen. Viimeistelemättömät sivut, joihin kirjoittaja itse ei välttämättä piakkoin palaa, tulee sijoittaa luokkaan tynkä.

Amerikkalaisen keskustelun laadusta on paljon kerrottu. Oppaamme kuvaa sitä tähän tapaan: Suurten päivällisten kuluessa emäntä aloittaa keskustelun kunniapaikalla istuvan vieraan kanssa, samoin isäntä rinnalleen sijoitetun naisen kanssa, kaikkien muiden vieraiden seuratessa esimerkkiä, kukin parinsa kanssa. Keskellä päivällistä emäntä kääntyy toisella puolellaan olevan herran puoleen, jolloin muu pöytäkunta niin ikään tekee käännöksen toisen vierustoverinsa puoleen. Tämän tavan etuna on, ettei kukaan jää vaille puhetoveria, sen varjopuolena taas, että jokaisen on rajoituttava vain vierustovereihinsa. Jos päivällisillä on kaksi tai useampia kunniavieraita, keskustelu voi saada eräänlaisen puhujakorokkeelta pidettyjen esitelmien muodon. Emäntä tiedustelee mitä kohteliaimmin esim. kotiin palaavalta kenraalilta hänen käsitystään Berliinin tilanteesta. Puhuteltu vastaa pitämällä pienen esitelmän. Sen jälkeen talon emäntä kääntyy 'Mr. Ministerin' puoleen tiedustelemalla, mikä on ranskalaisen käsitys asiasta. Kun tämä aihe on loppuun käsitelty, emäntä heittää uuden keskustelusyötin.[2]

Päivällisen jälkeen, kun kahvikin on juotu — se nautitaan aina ruokapöydässä eikä jälkeenpäin salissa, kuten Euroopassa — talon emäntä ja muut naiset nousevat pöydästä, isäntä saattaa heidät salin ovelle ja kääntyy sen jälkeen takaisin istuutuen uudelleen pöydän ääreen. Hän asettuu nyt emännän paikalle molempien kunniavieraiden väliin ja muut herrat tulevat lähemmäksi. Sitten ryhdytään käsittelemään politiikan ongelmia tai liikekysymyksiä. Isäntä on kuitenkin ensin tiedustellut vierailtaan, haluavatko nämä hetkeksi poistua erääseen pieneen sisähuoneeseen. Samoin on emäntä pitänyt huolta siitä, että on tarjonnut naisille tilaisuuden käydä kylpyhuoneessa tai 'puuteroimassa itseään', mikä itse asiassa on varsin heikko peitenimi tuolle huoneelle, koskapa amerikkalainen nainen Andre Maurois'n mukaan puuteroi itsensä joka ruokalajin jälkeen, samoin kuin polttaa savukkeenkin. Amerikkalainen emäntä pitää sitten huolta vieraidensa hauskuttamisesta. Usein on ohjelmaa, kortinpeluuta tai jokin musiikkiesitys, toisinaan povaajakin on palkattu huvittajaksi.[2]

Kunniapaikat annetaan Amerikassa aivan toisten mittapuiden mukaan kuin Euroopassa. Joku suurpohatta, joka johtaa teollisuusyritystä, asetetaan ilman muuta ylemmäksi kuin taiteen tai kirjallisuuden edustaja, paitsi jos viimeksi mainittu on kunniavieras. Jos on kysymys suuresta vastaanotosta, hänen on saavuttava hyvissä ajoin ja seistävä isäntäväen vieressä, jotta hänet esiteltäisiin kaikille kutsutuille, minkä jälkeen odotetaan, että hän muistaisi näiden nimet sekä sovittaisi ne kaiken lisäksi kohdalleen.[2]

Amerikan käymäläkulttuuri

Nuori poika meikattuna ja pukeutuneena naisten käymälään tunkeutumista varten

Amerikan saniteettitiloihin tunkeutuvien miesten ongelma nousi 2016 räjähdysmäisenä esille. Monet miehet katsovat olevansa naisia koska esimerkiksi pukeutuvat naisten vaatteisiin. Kyseessä on seksualinen kieroutuma transfetišišmi tahi henkilön pakkomielle sukupuolen "vaihtamisesta" ja se on vakava vaara naisten ja lasten turvallisuudelle.

Amerikan talousromahdus

Vuoden 2008 presidentinvaaleissa toteutuivat monet kauheat profetiat ja maahan valittiin afrikkalais-amerikkalainen presidentti Barack Obama. Tämä on merkki Lopun aikojen alkamisesta. Samana vuonna Amerikan talous romahti täydellisesti ja kansa elää kurjuudessa, juoden lumesta (pelkästään) keitettyä kahvinvastiketta eli lumikahvia.

Vuoden 2016 presidentinvaaleissa valitaan presidentiksi republikaani Donald Trump joka korjaa kaikki asiat demonkraattien jäljiltä.

Amerikkalainen keittiö

Talouskriisin takia tarjolla on vain lumesta keitettyä kahvia, mutta normaalisti kaikkein yleisin ateria oli hampurilainen ja vapausperunat mitkä huuhdotaan alas colajuomalla. Jälkiruoaksi tarjotaan omenapiirakkaa. Toiseksi tavallisin annos oli Mac and Cheese eli juustoiset makaronit.

Vain hienostelijat laittelivat erilaisia vanhoja perinneruokia jotka ovat hiljalleen unohtumassa. Näitä ovat mm. kreolikeittiön Jambalaya, cajuntyyliin maustettu gumbo, vaahterasiirapilla maustetut pavut, tex-mex -ruoat tai Hoppin' John (riisiä ja mustasilmäpapuja).

Amerikkalaisista pöytätavoista Andre Maurois on vilpittömästi pahoillaan, sillä "valloissa" ei saa aloittaa ruokaansa ennen kuin kaikki vieraat ovat saaneet annoksensa — mikä sentään suurista päivällisistä kysymyksen ollen lienee hieman vanhentunut määräys. Ranskalaisena Maurois'lla ilmeisesti on katkeria muistoja siitä, että ruoka on syötävä kylmänä.[2]

Pöytätavoissa esiintyvä merkillisyys on myös amerikkalaisten tapa pilkkoa ensin koko annos veitsellä ja haarukalla, sen jälkeen veitsi heitetään pois ja lapetaan ruoka suuhun pelkällä haarukalla. Ennen talouskriisiä ruoka-annokset olivat jättiläismäisiä ja ylipaino oli erittäin yleistä.

Viitteet

  1. "Now even Christopher Columbus, the founder of our nation, is under attack!" - Nicole Malliotakis, 23.7.2017
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 2,7 Elmgren-Heinonen, Tuomi: Käytöksen kultainen kirja. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1957.
  3. Täti Cecilia: Oikean tien salaisuus. Kirja naimattomille naisille. Turku, 1934, Kustannusliike Tähti.


Tämä artikkeli on tynkä. Voisit muuten auttaa Niilopediaa laajentamalla artikkelia, mutta nykyinen Suomen laki asettaa web-sivun omistajan vastuuseen kaikista kirjoituksista ja näin ollen editointia ei voida enää valitettavasti sallia muille.