Japanian kulttuuri

Niilopedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

V animea.png

Japanian kulttuuri (jap. 日本の文化, Nihon no bunka) eli häpeäkulttuuri pohjautuu nykyään suurimmaksi osaksi animeen. Animesarjoista ovat peräisin lähes kaikki japanialaisen kulttuurin tärkeimmät erikoisuudet: jokailtainen kuuma kylpy, uudenvuoden juhlinta, ystävänpäivä, ns. Kultainen viikko, koulujen kulttuurifestivaalit ja urheilupäivä, pääsykokeet, koulujen päättäjäiset, kesäloma uimaranta- ja vaellusretkineen, festivaalit (matsuri) ja ilotulitusnäytökset sekä japanialaiset jouluperinteet.

Sisällysluettelo

Häpeäkulttuurin tunnusmerkit

Japanialainen kulttuuri on kaikilta osiltaan ns. häpeäkulttuuri. Tästä seuraa monenlaisia merkillisyyksiä japanialaisten ajatusmaailmassa ja käytöksessä.

Kasvojen menetys

Jos japanialainen tekee jonkin virheen, hän on "menettänyt kasvonsa" ja ainoa keino, jolla hän voi palauttaa kunniansa on harakiri. Perinteisesti harakiri tehdään viiltämällä oma vatsa auki lyhyellä miekalla, mutta nykyään useimmat japanialaiset valitsevat jonkin modernimman itsemurhatavan.

Kasvot menettää myös vanhempi, jos hänen lapsensa epäonnistuu kuten esimerkiksi ei läpäise lukion tai yliopiston pääsykokeita.

Itsensä jollain tavalla häpäissyt japanialainen nuori sulkeutuu kotona huoneeseensa eikä enää poistu sieltä. Näitä ns. hikikomero (jap. ひきこもり, hikikomori) -nuoria on japanissa arviolta ainakin miljoona.

Elinikäinen hierarkia

Kouhai suorittaa palvelusta senpaille.[2]

Työpaikassa, yhteisössä, perheessä jne. kauemmin ollut japanialainen on aina ylempiarvoinen niihin nähden, jotka ovat olleet samassa yhteisössä vähemmän aikaa tai ovat nuorempia. Esim. kouluissa ylemmän luokan oppilas on senpai (jap. 先輩) ja alemman luokan oppilas kouhai (jap. 後輩). Ylemmän luokan tytöllä on usein alemman luokan tyttö palvelijanaan. Ylempiarvoinen tyttö huolehtii alempiarvoisesta ja vastineeksi tämä palvelee emäntäänsä kaikilla tavoilla ja kutsuu tätä sukunimellä, mihin liitetään pääte oneesama (jap. お姉さ) (suomeksi suunnilleen "isosisko-valtiattareni"). Kaikkein suosituimmilla tytöillä on useita palvelijattaria, mistä seuraa elämää suurempia mustasukkaisuusdraamoja.

Kuten kaikki muut japanialaiset hierarkiat, tämäkin jäykkä arvoasteikko säilyy koululaisten koko loppuelämän ajan.

Alempiarvoisen on aina puhuteltava ylempiarvoistaan kunnioittavalla puhetyylillä ja kumarrettava tälle hieman syvempään kuin hän kumartaa. Alempiarvoisen velvollisuus on myös aina palvella ylempäänsä, mitä tahansa hän sitten vaatiikaan.

Samuraisukuun kuuluva japanialainen tekee epäröimättä ihan kaiken, mitä hänen lääninherransa käskee, vaikka käsky johtaisi välittömään kuolemaan. Tällainen asennoituminen toteutuu myös japanian armeijassa, poliisissa ja palokunnissa, joissa upseerin määräys rivimiehille toteutetaan kuolemaa halveksuen. Myös japanialaisessa vankilassa on tällainen kuri - "vanhempi" vanki voi määrätä "nuoremman" (ts. myöhemmin vankilaan saapuneen) tekemään aivan mitä haluaa ja tämän velvollisuus on totella.

Kiitollisuudenvelka

Japanialainen on aina kiitollisuudenvelassa (jap. , on) vanhemmilleen, vanhemmille luokkatovereilleen ja työtovereilleen, opettajilleen sekä kaikille, jotka ovat jotenkin auttaneet häntä tai esim. antaneet hänelle lahjan. Kiitollisuudenvelka on aina maksettava takaisin. Mikäli japanialainen ei pysty maksamaan kiitollisuudenvelkaa, on hän koko elämänsä ajan alempiarvoinen ja velvollinen palvelemaan sitä, jolle hän on velassa.

Jokainen japanialainen on loppuviimeksi ikuisessa kiitollisuudenvelassa keisarille, Taivaan pojalle, jonka armosta koko Japania ja sen kansa on olemassa ja joka omistaa Japanian.

Yhteisöllisyys

Japaniassa yksilöä ei korosteta, vaan yhteisö on tärkein.

Harva japanialainen lähtee esimerkiksi kiipeämään Fuji-vuorelle yksin, vaan hänellä on aina tovereita tai vähintään perheenjäseniä mukana. Muillekin matkoille lähdetään yhdessä. Yksinäistä matkailijaa katsotaan kummeksuen.

Japanialaisessa työpaikassa työtoverit eivät lähde työpäivän päättyessä kotiin, vaan lähtevät ravintolaan juomaan alkkoholia, syömään ja viettämään aikaa yhdessä, tai vaikkapa laulamaan karaokea. Japanialainen mies katsoo olevansa arkipäivänä töissä 24 h vuorokaudessa ja kotona käydään vain nukkumassa. Ainoastaan sunnuntaina ollaan vapaalla ja se päivä puolestaan on omistettu kokonaan perheelle.

Alaikäisten japanialaisten (alle 21-vuotiaan tytön tai alle 18-vuotiaan pojan) ulkonaliikkumiskielto (jap. 門限, mongen) alkaa klo 22, jolloin heidän viimeistään on oltava kotona. Lasten ulkonaliikkumiskielto alkaa jo klo 18. Kaikkialla kuulutetaan tähän aikaan, että lasten pitäisi kiiruhtaa kotiin.

Lahjomiskulttuuri

Lahjojen antaminen on Japaniassa pakollista. Lahjaan on myös aina ennemmin tai myöhemmin vastattava omalla lahjalla. Myös liike-elämässä ja politiikassa lahjonta on arkipäivää. Rikollisjärjestö yakuza pitää poliitikkoja "taskussaan" lahjuksien avulla. Kallistakaan lahjaa ei tietenkään "katsota" lahjukseksi.

Mikäli saa kutsun japanialaiseen kotiin, mikä on hyvin harvinaista, on ehdottomasti vietävä lahja. Mikäli käy matkoilla, on perheelle ja lähimmille ystäville aina tuotava tuliaisia.

Jos viedään kukkia, niitä pitää olla aina pariton määrä. Mitään lahjaa ei saa olla 4 kappaletta, koska numero 4 (shi, し) tarkoittaa kuolemaa ja on epäonnen luku. Veitsen tai muun aseen lahjoittaminen on myös karkea loukkaus, sillä annetaan ymmärtää että ystävyys on nyt "leikattu" poikki (harakiri). 8 kappaletta on myös huono, epäonnekas valinta.

Lahjaa ojennettaessa on sanottava tsumaranai mono (jap. つまらないもの). Tämä tarkoittaa "epäkiinnostavaa" tai "tylsää" lahjaa, jota pyydetään anteeksi. Ikinä ei saa sanoa, että lahja on halpa tai huono! Se tarkoittaisi, että lahjan saajaa ei arvosteta.

Lahjan on aina oltava kauniisti pakattu. Sanotaankin jopa, että paketointi on tärkeämpi kuin lahja itse. Paketoinnin on osoitettava hyvää makua. Räikeän värinen kääre tai nauhat ovat epämiellyttäviä.

Lahja ojennetaan kaksin käsin ja myös vastaanotetaan kaksin käsin. Yksittäiselle henkilölle annettava lahja on annettava yksityisesti. Muuten muita paikalla olijoita on loukattu. Ryhmälle annettavaa lahjaa on oltava vastaanottamassa koko ko. ryhmä ja jokaiselle on oltava oma lahja. Korkea-arvoisimmalle ei saa antaa samaa lahjaa kuin alempiarvoisille.

Lahjasta on ensin kieltäydyttävä 2-3 kertaa, ennen kuin se otetaan vastaan.

Lahjaa ei saa avata heti, koska jos lahja olikin pettymys, niin kukaan ei menetä silti kasvojaan.

Erilaisia lahjatyyppejä

Suositeltavia lahjoja

  • Ulkomaiset laatutuotteet.
  • Laadukas alkkoholijuoma, joiden tyyppejä emme voi tässä Valviran päätöksen takia listata. (Ks. kielletyt sanat.)
  • Pakastetut laadukkaat pihvit.
  • Gourmet-ruokatuotteet; kakut, makeiset, kaviaari, hanhenmaksa, tryffelit, valaanliha, jne.
  • Tuoreet laadukkaat hedelmät.
  • Elektroniset lelut, jos saaja on lapsi.
  • Arvokkaat kalvosinnapit.
  • Laadukas täytekynä.
  • Lahjan saajan kiinnostuksen aiheisiin tai makuun sopiva lahja.
  • Laadukas valokuvaprintti ryhmäkuvasta.
  • Oivallisia Suomesta mukaan otettavia lahjoja ovat Muumi®-tuotteet, sillä ruotsalaiseen lastenkirjaan pohjautuva Mumin (ムーミン) -anime on Japaniassa erittäin suosittu.

Vältettäviä lahjoja

  • Liljat, lootuksenkukat, kameliat ja yleensä valkoiset kukat. Nämä ovat hautajaiskukkia. Lisäksi liljan japaniankielinen nimi viittaa lesbiaanisuuteen ja niitä tuomalla annetaan ymmärtää, että illan emäntä on "sellainen".
  • Ruukussa oleva kasvi. Näiden uskotaan aiheuttavan tai pahentavan tautia.
  • 4 tai 8 kappaletta mitä tahansa - se tuo epäonnea.
  • Pukuleikkiasu koulutoverille tämän syntymäpäivänä, jos hän ei harrasta pukuleikkiä - ja vaikka kovasti haluaisitkin nähdä hänet ko. asussa.
  • Punaiset joulukortit tai vastaavat, koska hautajaiskutsut painetaan punaisella.

Käytöstavat

Itadakimasu on ehdottoman välttämätön sanoa ennen syömään ryhtymistä

Kumartaminen on japanialaisten tärkein tervehdys. On äärimmäisen tärkeää tietää, kumpi kumartaa ensin ja kuinka syvään kenellekin kumarretaan. Voi sitä, joka ei kumarra tarpeeksi syvään tai kumartaa liian syvään - hän on menettänyt kasvonsa toisten silmissä.

Käytöstavat ulottuvat japanian kieleen asti. Riippuen siitä, kenelle puhuu, on puhuttava kokonaan eri tavalla. Puhetapoja on kolme: kunnioittava, neutraali ja tuttavallinen puhetapa. Jokaiselle ylempiarvoiselle on puhuttava kunnioittavasti. Neutraalisti puhutellaan samanarvoisia ja sitä alempia. Tuttavallisesti voi puhua vain lasten, puolison tai itseä nuoremman lähisukulaisen, tai erittäin hyvän ystävän kanssa.

Ylempää on puhuteltava arvonimellä kuten sensei (jap. 先生, opettaja tai muu auktoriteetti) tai lisäämällä hänen sukunimeensä pääte -sama (jap. ). Neutraalissa puhetavassa toisen sukunimeen lisätään pääte -san (jap. さん). -chan (jap. ちゃん) -päätettä tai toisen etunimeä voidaan käyttää vain tuttavallisessa puhetavassa. Näiden sääntöjen noudattamatta jättäminen on karkea loukkaus.

Ravintoloissa ja kauppaliikkeissä meidot (jap. メイド) tervehtivät asiakasta syvään kumartaen ja erittäin kohteliaasti sanoilla Okaerinasaimase, goshujinsama! (jap. お帰りなさいませ、ご主人様!).

Japanialaiseen käyttäytymiseen kuuluvat tietyt fraasit, jotka on alati toistettava päivän kuluessa tietyissä tilanteissa. Muuten japanialainen luulee, että jotain on vialla, kun tuttuja sanoja ei kuulu.

Tilanne Sanottava... Vastattava...
Olet millään tavalla häiriöksi tai vaivaksi muille Sumimasen (すみません) Daijobu desu (だいじょうぶ です)
Tavattaessa toinen 1. kertaa ko. päivänä Gokigenyō (ごきげんよう)
Aiotaan olla tekemisissä jonkun kanssa hetkistä kauemmin Yoroshiku onegai shimasu (よろしくおねがいします) Onegai shimasu (おねがいします)
Vastataan puhelimeen Moshi moshi (もしもし) Pyydetään anteeksi puhelua ja kysytään kuka vastasi, koska toinen ei sanonut kuin moshi moshi
Tullaan jonkun kotiin
(pyydetään anteeksi tunkeutumista)
Ojamashimasu (お邪魔します) Dōzo o agari kudasai (どうぞお上がりください)
Tullaan johonkin muuhun paikkaan
(pyydetään anteeksi tunkeutumista)
Shitsureishimasu (失礼します) Dōzo o hairi kudasai (どうぞお入りください)
Lähdetään jostain paikasta (etenkin työpaikalta) ennen muita Osaki ni shitsureishimasu (日本語でケアナビ) Otsukaresama deshita (お疲れ様でした)
Lähdetään jostain paikasta Ittekimasu (いってきます) O-ki o tsukete, itterasshai (お気をつけて、いってらっしゃい)
Ohjataan joku istumapaikalle Kochira e dōzo (こちらへどうぞ)
Ruokailua aloittaessa Itadakimasu (いただきます)
Ruokailun päätyttyä Gochisōsama deshita (ご馳走さまでした)
Erottaessa Jā mata ne (じゃあまたね)
Toivotetaan hyvää yötä Oyasumi nasai (おやすみなさい)
Maljoja nostettaessa Kampai (乾杯)
Joku aikoo suorittaa jotain Ganbatte (頑張って) Ganbaru (頑張る)
Onnitellaan toista Omedetō (おめでとう) Arigatō gozaimasu (ありがとうございます)
Toivotetaan hyvää uutta vuotta Akemashite omedetō gozaimasu (明けましておめでとうございます)

Myös keskusteltaessa toisen osapuolen on vähän väliä äännähdeltävä, sanottava hai (はい) tai muuten osoitettava, että hän kuuntelee. Muuten toinen luovuttaa ja lopettaa puhumisen.

Naisen asema ja avioliitto

Japaniassa nainen on aina alempiarvoisempi. Perheen isä määrää, olkoonkin että kotiasioiden järjestelyssä perheenäidillä on suurempi sananvalta. Aviomies antaa aina vaimolle kaikki rahansa, joista tämä sitten maksaa hänelle taskurahaa.

Kiinassa ja Japaniassa saa nainen nähdä miehensä ensi kertaa vasta varsinaisten vihkimismenojen alettua. Vanhemmat määräävät siellä lastensa avioliiton usein jo niin aikaisin, että kun poika tai tyttö on syntynyt, sopivat kahden lapsen vanhemmat keskenään siitä, että heidän lapsistaan on tuleva aviopuolisot. Ja kun sitten nuoret ehtivät siihen ikään, että he ovat kypsät avioliittoon, pidetään häät ja asia on sillä selvä.[3]

Juhlapäivät ja vuodenkierto

Uusivuosi

Hakurei Reimu (博麗 霊夢), perinteiseen asuun pukeutunut temppelineitsyt[4]

Japaniassa uusivuosi on vuoden suurin juhla. Uudenvuoden postikortit lähetetään kaikille perheenjäsenille ja niille joihin ollaan kiitollisuudenvelkasuhteessa. Uudenvuodenaattona ja -päivänä japanialaiset syövät perinteisiä uudenvuodenruokia kuten osechi-ryōri (jap. お節料理)[5] sekä ozōni (jap. お雑煮). Jälkimmäinen sisältää vaarallista, tahmaista ja venyvää riisijauhokakkua, mochi (jap. ), johon miljoonat japanialaiset tukehtuvat joka vuosi. Tasan keskiyöllä japanian pakanalliset temppelit soittavat isoja kelloja 108 kertaa.

Uudenvuodenyö valvotaan hauskojen televisio-ohjelmien kuten Dauntaun no Gaki no Tsukai ya Arahende!! (jap. ダウンタウンのガキの使いやあらへんで!!) parissa jotta aamulla päästään katsomaan vuoden ensimmäistä auringonnousua.

Uudenvuodenpäivänä jokaisen on kirjoitettava pakollinen uudenvuodenruno. Lapsille ja nuorille annetaan pienessä kirjekuoressa rahaa. Tätä kutsutaan nimellä otoshidama (jap. お年玉), "Uudenvuodenraha". Kuten muutenkin Japaniassa, seteleitä ei saa antaa paljaaltaan vaan ne pakataan aina kauniiseen pieneen kuoreen nimeltään pochibukuro (jap. ポチ袋).

Vuoden alussa, ainakin 1. päivänä mutta useimmiten myös 2. ja 3. päivänä, on tapana vierailla pakanatemppelissä heittämässä rahaa lippaaseen, soittamassa kelloa ja esittämässä käsiä läpsyttäen rukouksia pakanajumalille. Monet miehet lähtevät temppeliin myös salaa katselemaan ihania temppelineitsyitä, miko (jap. 巫女) joiden pitkät hameet ja peittävät asut (vain kainalot jäävät kiihoittavasti paljaiksi) ovat tuttuja myös pukuleikeistä ja ovat japanialaisille miehille - ja monille naisillekin - fetišši.

Temppelissä arvotaan myös kuinka hyvän onnen saa seuraavalle vuodelle. Tätä kutsutaan nimellä omikuji (jap. おみくじ). Maksullinen arpatikku osoittaa, minkä lapun saa, ja lapussa lukee sitten kuinka huono tai hyvä onni on saavutettu. Katastrofaalisen huonon onnen ennustuksen voi kuitenkin mitätöidä sitomalla paperilappusen puunoksaan.

Uudenvuoden aikaan on tapana myös pelata merkillisiä japanialaisia pelejä kuten:

Japanialaisen uudenvuoden aikana Beethovenin 9. sinfonia raikaa joka paikassa.

Seijin no hi

Tammikuun toisena maanantaina on "aikuistumispäivä" Seijin no hi (jap. 成人の日), jolloin juhlitaan 20 vuotta täyttäviä nuoria.

Kenkoku kinen no hi

11. helmikuuta on Kenkoku kinen no hi (jap. 建国記念の日), Japanin valtion perustamisen päivä, jolloin satujen mukaan maan ensimmäinen keisari Jimmu astui valtaistuimelle vuonna 660 eKr.

Ystävänpäivä

Japanissa Barentaindē (St. Valentine's Day, jap. バレンタインデー), 14. helmikuuta, on suklaakonvehtien valmistajien lanseeraama päivä, jolloin japanialaiset tytöt antavat ystäville, rakastetuilleen, koulutovereilleen, opettajilleen, sukulaisilleen, jne.

Suklaita on kahdentyyppisiä:

  • Giri-choko (jap. 義理チョコ): "velvollisuudentunnon suklaa", jota annetaan niille joiden kanssa ei pyritä romanttiseen suhteeseen.
  • Honmei choco (jap. 本命チョコ): "todellisten tunteiden suklaa", jota annetaan niille joiden kanssa ollaan tai joiden kanssa halutaan romanttiseen suhteeseen.

Koulussa on usein ainakin yksi erityisen suosittu tyttö, jolle monet muut tytöt kantavat ystävänpäivänä suklaata selkä vääränä. Tällöin kyse on aina honmei chocosta. Tytöt haluavat tämän suositun tytön kanssa lesbiaaniseen suhteeseen. Suosittuja tyttöjä ovat esimerkiksi Karen きんいろモザイク (Kin-Iro Mosaic)-, Sae ひだまりスケッチ (Hidamari Suketchi)-, Mio けいおん! (Kei-On!)- ja Ryōka JKめし! (JK Meshi!)-animessa.

Kuukausi ystävänpäivän jälkeen, 14. maaliskuuta, on ns. Howaito Dē (jap. ホワイトデー, Valkoinen päivä) jolloin miesten pitää antaa suklaita naisille ja tytöille kolme kertaa enemmän kuin mitä itse olivat saaneet ystävänpäivänä.

Hanami

Kun japaniankirsikka (Prunus serrulata) kukkii, lähdetään hanami (jap. 花見) -juhlaan eli katsomaan puiden vaaleanpunaista kukkapaljoutta.

Retkelle varataan mukaan bentō-eväslaatikko, huopa jonka päällä voidaan istua, ja, jos kyseessä ovat aikuiset, alkkoholijuomia.

Koulun luokkaretki

Kouluasteen (alakoulun, yläkoulun ja lukion) viimeisellä luokalla lähdetään aina luokkaretkelle. Useimmiten kohteena ovat Kioton ja Naran uskonnolliset kohteet, Okinawan aurinkorannat tai Hokkaidōn hiihtokeskukset ja kuuluisat kylpylät.

Luokkaretket ovat dramaattisia, kun koulutoverit yrittävät päästä ihastuksensa lähelle esimerkiksi yhteisessä japanialaisessa kylvyssä. Tyttö ei useinkaan onnistu silti tunnustamaan rakkauttaan toiseen tyttöön vielä tässä vaiheessa, vaan lopullinen rakkauskohtaus tapahtuu vasta viimeisenä koulupäivänä koulun takana sen jälkeen kun todistukset on jaettu.

Tytöt jaetaan pieniin ryhmiin, tavallisesti samoihin kaveriporukoihin jotka ovat muutenkin viettäneet jo paljon aikaa yhdessä. He käyvät läpi nähtävyyksiä, ostavat tärkeitä tuliaisia, omiyage (jap. お土産), joita jokaisen japanialaisen on velvollisuus tuoda matkoilta ystävilleen ja sukulaisilleen. Usein tyttöporukka joutuu kommelluksiin, he esimerkiksi eksyvät. Kaikki päättyy kuitenkin onnellisesti.

Lukiolaistytöille tarjotaan viimeisenä iltana usein kaiseki (jap. 懐石) -ateria eli keskiaikainen japanialainen perinteinen loistopäivällinen. Hyvin usein misokeittoa sisältävän lakkakulhon kansi on tiukassa ja tytöistä kömpelöin kaataa kulhonsa ja ehkä koko pienen tarjoilupöytänsä kun yrittää avata sitä.

Koulujen pääsy- ja loppukokeet

Maaliskuun lopulla japanialaiset koululaiset suorittavat pääsykokeet. Alakouluun ei ole pääsykoetta mutta vanhemmat ovat toki yrittäneet saada lapsensa parhaaseen mahdolliseen alakouluun. Ilmoittautuminen on tehtävä jo ennen lapsen syntymää, muuten se voi olla jo myöhäistä.

Alakoulusta, shōgakkō (jap. 小学校), pyritään sitten parhaaseen mahdolliseen yläkouluun, chūgakkō (jap. 中学校), yläkoulusta puolestaan parhaimpaan mahdolliseen lukioon, kōtōgakkō (jap. 高等学校), ja lukiosta parhaisiin yliopistoihin, daigaku (jap. 大学). Pääsykokeisiin luetaan ankarasti ja useimmat lapset ja nuoret käyvät koulun jälkeen iltaisin vielä preppauskursseilla ja -kouluissa.

Etenkin lukion viimeisellä luokalla pääsykokeet ratkaisevat japanialaisen nuoren koko loppuelämän. Hyvään yliopistoon päässeen nuoren tulevaisuus on automaattisesti turvattu. Japanialainen saa työpaikan sillä perusteella, mistä yliopistosta hän on valmistunut. Johonkin kolmesta huippuyliopistosta - Todai (Tokion yliopisto), Kioton yliopisto, tai Handai (Osakan yliopisto) - päässyt japanialainen nuori pääsee valmistuttuaan automaattisesti johtajaksi tai merkittävään virkaan tai asemaan.

Pääsykokeissa epäonnistuminen on valtava häpeä oppilaalle sekä hänen koko suvulleen. Noin 36 % reputtaa. Heitä kutsutaan nimikkeellä rōnin (jap. 浪人). Useimmat heistä opiskelevat ja tekevät tilapäistöitä vuoden ja yrittävät sitten uudestaan. Osa jättäytyy hikikomoriksi tai tekee itsemurhan.

Koulun päättäjäiset

Japanialainen kouluvuosi päättyy maaliskuun lopussa. Päättäjäisissä lauletaan koulun oman laulun lisäksi laulu nimeltään Aogeba Tōtoshi (jap. 仰げば尊し) joka saa koulunsa päättävät oppilaat aina parkumaan.

Kun todistukset on jaettu, otetaan valokuvia ystävien kanssa. Päättäjäispäivänä on myös usein viety rakkauskirje ihastuksen kenkälokeroon ja kutsuttu hänet tapaamiseen koulun taakse tai koulun katolle. Siellä tunnustetaan vihdoin ihastukselle rakkaus ja toivotaan, että saadaan vastarakkautta. Nämä ovat usein hyvin dramaattisia tapahtumia. Voi käydä niin, että ihastus ei ole edes löytänyt kirjettä, kirje on sujahtanut väärään lokeroon, tai ihastus kertookin itse jo rakastavansa jotakuta toista.

Kevätpäiväntasaus

Shunbun no hi (jap. 春分の日), 20. tai 21. maaliskuuta, on kevätpäiväntasaus, joka on buddhalaisessa pakanauskonnossa esi-isien palvontapäivä.

Kultainen viikko

Gōruden Wīku (jap. ゴールデンウィーク) on toukokuun alkuun sijoittuva useiden lähes peräkkäisten juhlapäivien kausi, jolloin japanialaiset lomailevat. Koululaiset saavat tälle ajanjaksolle kuitenkin runsaasti kotitehtäviä. Toiset tytöt tekevät kotitehtävät tunnollisesti, hyvissä ajoin valmiiksi, mutta osa heidän tovereistaan on laiskureita jotka jättävät ne viime hetkeen. Viimeisen lomapäivän iltana nämä laiskat tytöt tulevat anelemaan ahkeran tytön ovelle, jotta he saisivat kopioida kotitehtävien vastaukset.

Kultaisen viikon juhlapäiviä ovat mm.

Päivämäärä Juhlapäivä
29. huhtikuuta Shōwa no Hi (昭和の日) eli keisari Hirohiton syntymäpäivä.
3. toukokuuta Kenpō Kinenbi (憲法記念日) eli Japanian perustuslain voimaantulon päivä.
4. toukokuuta Midori no Hi (みどりの日) eli "Vihreä päivä" jolloin kiitetään pakanallista "luontoäitiä".
5. toukokuuta Kodomo no Hi (こどもの日) eli Lasten päivä, tarkemmin sanoen Tango no Sekku (端午の節句) eli Poikien päivä, koska poikalapsi on Japaniassa aina arvokkaampi kuin tyttö.

Umi no hi

Heinäkuun kolmantena maanantaina on Umi no hi (jap. 海の日), meren juhlapäivä.

Kesäloma

Japanian koululaisilla kesäloma on useimmiten noin 40 päivää, 20. heinäkuuta31. elokuuta.

Aikuisten kesäloma on periaatteessa samoihin aikoihin, mutta työssäkäyvillä on velvollisuutena kunnioituksesta työpaikkaa ja johtajiaan kohtaan lyhentää kesäloma noin 5 arkipäivän mittaiseksi. Saman yhteisön japanialaiset lähtevät kesälomalle tarkalleen samaan aikaan ja palaavat töihin samaan aikaan.

Yläkoululaiset ja lukiolaiset lähtevät kesälomalla aina koulutoveriensa ja -ystäviensä kanssa retkelle tai lyhyelle matkalle. Useimmiten ryhmään kuuluu 4-6 koulutoveria, joskus myös heidän luokanvalvojansa ja/tai jokin toinen koulun opettajista.

Rantaloma

Hiekkarannalle mennessä viimeiset sata metriä juostaan ja huudetaan Umi! Umi! (jap. , meri) kun meri tulee näkyviin. Sitten käydään vaihtamassa bikinit päälle - joskus tytöt laittavat ylleen sukumizun (jap. スク水) eli koulu-uimapuvun, mikä on japanialaisille fetišši - ja mennään hiekalle auringonvarjon alle. Joukossa on usein tuhma tyttö, joka on pannut bikinit jo kotona päällysvaatteiden alle ja heittää saman tien ne päältään koko rannan kauhistukseksi. Joku tytöistä käy hakemassa kaikille juomia juoma-automaatista ja eksyy matkalla. Sitten mennään veteen leikkimään ja roiskuttelemaan vettä toisten päälle. Yhdellä tytöistä saattaa olla kuukautiset ja hän suree, koska ei voi mennä veteen (japanialaisen tytön ei ole sopivaa käyttää tamponeja siveellisyyssyistä). Yleensä vedessä ei varsinaisesti uida, mutta kelluminen uimarenkaan avulla on suosittua. Tytöt odottavat, että rannalla olevat pojat tulevat iskemään heitä. Silti heidät aina torjutaan sillä tytöt ovat jo ihastuneita johonkin toiseen tyttöön, ei koskaan poikaan.

Rannalla voidaan harrastaa erilaisia pallopelejä ja vaikkapa suikawaria (jap. スイカ割り) eli vesimelonin lyömistä halki silmät sidottuna.

Syömässä voidaan käydä rantaravintolassa, jossa on ylihintaista ja heikkolaatuista ruokaa ja liian lämmintä olutta. Tyypillisiä rantaravintolan ruokia ovat mm.

Rantaloman sijasta voidaan mennä myös uima-altaalle. Retki sujuu suunnilleen samaan tapaan kuin hiekkarannallakin.

Uintipäivän päättyessä mennään aina joukolla kuumaan kylpyyn ja vertaillaan rintojen (jap. おっぱい, oppai) kokoa ja pyydetään saada tunnustella toisten tyttöjen rintoja.

Mikäli jollain koulutovereista on rikas perhe, hänellä on käytettävissään upea merenrantahuvila ja sinne mennään yhdessä yön tai parin ajaksi. Tässä tapauksessa loman tarkoituksena ei kuitenkaan olisi periaatteessa vain laiskotella, vaan opiskella kokeita varten tai harjoitella koulun kerhon aktiviteetteja. Useimmiten retki kuitenkin sujuu tavanomaisen rantaloman kaavan mukaan. Yhtenä ohjelmanumerona näissä retkissä on joskus "rohkeuskoe" kimodameshi (jap. 肝試し), jossa tytöt yksinään tai pareina käyvät jossain pelottavassa paikassa.

Rantalomalta palattaessa eniten ruskettunut tyttö on se, jolla on "ollut eniten hauskaa" ja koulussa häntä pidetään hiukan "tuhmana tyttönä". Tällaisia tyttöjä kutsutaan nimikkeellä gyaru (jap. ギャル).

Vaellusloma

Toinen perinteinen japanialainen kesälomamatka on lähteä johonkin luontokohteeseen, usein Japanian vuoristoseuduille, vaeltamaan.

Kaveriporukassa on aina yksi erityisen urheilullinen jäsen ja yksi tai useampia jotka eivät harrasta liikuntaa ja väsyvät helposti.

Matka suuntautuu usein aiotun vuorenhuipun sijasta vuoristopurolle, jossa kalastetaan, etsitään rapuja, ja leikitään vedessä samoin kuin rantalomallakin. Joku aina liukastuu ja kastelee vaatteensa. Tästä seuraa usein se, että syystä tai toisesta kaikki joutuvat kastelluksi.

Lounasaikaan syödään bentō (jap. 弁当箱) eli japanialainen laatikkoon pakattu annos. Usein joku tytöistä on ollut vastuussa lounaasta ja se on mennyt jotenkin pilalle, paitsi jos lounaan valmistaja onkin yleensä huono kokkaamaan - silloin lounas on epätavallisen onnistunut.

Jossain vaiheessa koko porukka eksyy, säätila yllättää heidät, tai tapahtuu jotain muuta ikävää, mutta seikkailu päättyy onnellisesti ja lopuksi mennään taas ryhmänä kuumaan kylpyyn kuten rantalomankin päätteeksi.

Ulkomaanmatka

Etenkin yliopistossa opiskelevilla nuorilla japanialaisilla on aikaa matkustella ulkomailla, koska jo yliopistoon pääsy takaa työpaikan loppuelämäksi eikä siellä opiskelua tarvitse ottaa kovin vakavasti. Ulkomaille ei koskaan lähdetä yksin jo senkin takia että japanialaiset pelkäävät ulkomaalaisia ja vieraita kulttuureita. Ryhmä tuo turvaa.

Japanialaiset haluavat myös selkeät ohjeet, miten ulkomailla pitää olla ja mitä tehdä. Japanialaiset matkaopaskirjat kertovat erittäin tarkasti miten mennään mihinkin kohteeseen ja mitä siellä tulee tehdä.

Matkalla räpsitään jatkuvasti valokuvia kaikesta mahdollisesta.

Suomi on usein matkailukohde, koska Mumin (ムーミン)-anime on Japaniassa erittäin suosittu. Myös elokuva "Ruokala Lokki" (Kamome shokudō, jap. かもめ食堂, 2006) on tehnyt Helsingin Punavuoressa sijaitsevasta ravintola Suomesta tunnetun kohteen. Japanialaiset pariskunnat käyvät Suomessa talvella katsomassa revontulia. Taikauskon mukaan lapsesta, joka on siitetty revontulien alla, tulee erittäin onnekas.

Matsuri (祭) eli japanialainen festivaali

Kesäaikaan kuuluvat myös japanialaiset festivaalit (jap. , matsuri).

Näille lähdetään aina yukataan (jap. 浴衣) - japanialaiseen kylpytakkiin - pukeutuneena, jalassa getat (jap. 下駄) eli japanialaiset puiset sandaalit. Usein joku tytöistä ei osaa solmia yukatan vyötä vaadittavaan monimutkaiseen solmuun mutta outoa kyllä hänen isänsä osaa ja sitoo sen hänelle.

Festivaalialueelle kuljetaan portin (jap. 鳥居, torii) läpi. Alue on kirkkaasti valaistu paperilyhdyillä ja siellä raikaa erityinen festivaaleille kuuluva rumpu- ja huilumusiikki.

Festivaaleilla on yakuzan (jap. やくざ) eli japanialaisen mafian ylläpitämiä ja omistamia myyntipisteitä, huvittelupaikkoja ja -telttoja. Perinteisiä festivaalihupeja ovat mm.:

  • Ammuntakojut, pallonheitto, jne. tarkkuuslajit. Yksi tytöistä tai ehkäpä heidän opettajansa on aina äärimmäisen taitava näissä ja voittaa suuren pehmoeläimen.
  • Kalan nappaaminen haaviin. Tässä leikissä "haavi" on itse asiassa kahvan päässä oleva rengas, jossa on paperi. Paperi vettyy ja hajoaa helposti joten kalan nappaaja saa olla tarkkana. Kalan saa mukaan vedellä täytetyssä muovipussissa. Useimmiten japanialaisten pihapiirissä tai kodin lähistöllä on kalalammikko, johon sen voi viedä kasvamaan.
  • Kansantanhut. Festivaaleilla tanssitaan piirissä perinteisiä japanialaisia kansantanhuja, joihin festivaalivieraat saavat liittyä halutessaan mukaan. Näissä yhteyksissä paljastuu usein jonkin tytön ihastuminen toiseen tai tapahtuu mustasukkaisuusdraama kun tyttö tanssiikin jonkun muun tytön kanssa.
  • Karamellilevyn kaivertaminen tietyn muotoiseksi. Levy murtuu helposti joten tämä vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Kuvioita on helpoista (tyylitelty eläinhahmo) supervaikeisiin (Eiffel-torni). Muodon onnistuneesti kaivertanut saa palkinnon.
  • Lelumyymälä. Kaikenlaista krääsää naamioista ja japanialaisista markkinapalloista leluaseisiin on tarjolla.

Ruokatarjonta on myös mafian käsissä. Yleisimpiä festivaaliruokia ovat mm.

Kuten ranta- ja vaelluslomallakin, vähintään yksi tytöistä eksyy tai joutuu muuten pulaan festivaaleilla. Tämäkin kommellus päättyy onnistuneesti.

Muista retkistä poiketen festivaalit päättyvät kylvyn sijasta useimmiten ilotulitukseen (ks. japanialainen ilotulitus).

Tanabata

Tanabata (jap. 七夕, tarkoittaa "seitsemännen yö") on juhlapäivä, joka liittyy tähtiin ja kuukalenteriin. Se juhlistaa Vegan ja Altairin kohtaamista, Linnunradan samalla puolella.[6] Se sijoittuu kuukalenterin seitsemännen kuukauden seitsemänteen päivään; länsimaisessa kalenterissa se osuu elokuulle - esimerkiksi vuonna 2007 juhla oli 19. elokuuta.

Tanabataa juhlitaan ripustamalla erityisiin toivomuspuihin paperikoristeita, joihin on kirjoitettu toivomus.[6] Koristeen muodolla on symbolinen merkitys: kimonolla voi toivoa parempaa ompelutaitoa, kirjeen avulla kauniimpaa käsialaa.

Keirō no hi

Syyskuun kolmas maanantai on Keirō no hi (jap. 敬老の日), jolloin kunnioitetaan vanhuksia.

Syyspäiväntasaus

Shūbun no hi (jap. 秋分の日), 23. tai 24. syyskuuta, on syyspäiväntasaus, samantapainen pakanauskonnon juhlapäivä kuin kevätpäiväntasauskin.

Urheilupäivä

Koulutyttö Tomoko Kuroki on saanut lainatavarajuoksussa vaikean tehtävän.[7]

Taīkusai (jap. 体育祭) eli koulujen urheilupäivä pidetään yleensä syksyllä (syys-lokakuussa) tai keväällä (touko-kesäkuussa). Syksyllä päivä pyritään sijoittamaan Terveyden ja urheilun päivän, Taīku no hin lähettyville.

Urheilupäivänä jokainen luokka kerää joukkueena pisteitä ja voittajat saavat palkinnon. Usein luokanvalvoja lupaa tarjota omalle luokalleen juomat, jos nämä voittavat. Taustalla on usein luokanvalvojien välinen vedonlyönti.

Varsinaisia urheilulajeja ei urheilupäivänä juurikaan näe vaan lajit ovat "hauskempia". Urheilupäivän tyypillisiä lajeja ovat mm.

  • Ihmispyramidi - korkeimman ihmistornin muodostanut joukkue voittaa.
  • Esterata (jap. 障害物競走, shōgaibutsukyōsō), joka sisältää useita osioita, esim. joitakin näistä: aitajuoksuosuus; hyppääminen hevosen yli; karkkien etsiminen jauhojen seasta ilman käsiä (kasvot on työnnettävä jauhoihin); kolmipyörällä ajoa tietyn matkan verran; naruhyppelyä tietty määrä pitkällä narulla kahden muun pyörittäessä; pussijuoksu tietyllä matkalla; renkaan raahaaminen narussa perässä tietyn matkan verran; ryömiminen matalan verkon alitse; tasapainottelu kapean puomin yli; tunnelin läpi ryömiminen; "toukka" eli kisaaja menee avattuun pahvilaatikkoon ja etenee tietyn matkan pyörittämällä sitä sisältäpäin; juoksuosuus jossa pidetään suussa lusikkaa jossa on kananmuna; pyöriminen ympäri 5-10 kertaa pitäen otsaa pesäpallomailan päässä ennen kuin saa jatkaa.
  • Joukkuevoimistelu.
  • Jättipallon pyöritys.
  • Kannustuskisa (jap. チアダンス, chiadansu), usein pukuleikkiasuissa. Tästä lajista ei jaeta pisteitä.
  • "Kolmijalkajuoksu" eli lyhyt juoksumatka pareittain niin että toisen parin vasen ja toisen parin oikea jalka on sidottu yhteen. Monet lukiolaistytöt yrittävät päästä tähän lajiin ihastuksensa kanssa (ihastus on melkein poikkeuksetta toinen tyttö).
  • Köydenveto joukkueittain.
  • "Lainatavarajuoksu" (jap. 借り物競走, karimono kyōsō). Jokainen kilpailija juoksee hakemaan pöydältä lapun, jossa on jokin asia mikä heidän pitää kuljettaa maaliviivan yli. Asia voi olla esine, henkilö tai jotain muutakin. Tyypillisiä asioita lapuissa ovat esim. baka (jap. 馬鹿) eli "typerys", "hattu", "outo tyttö" (jap. 変な女の子, henna onnanoko), "idoli", "joku joka on syntynyt syyskuussa", "joku joka on käynyt ulkomailla", "kissa" tai "koira", "komea poika", "sateenvarjo", "silmälasit" tai "ystävä".
  • Pallojen heittely korkeissa pylväissä oleviin koreihin.
  • "Pullansyöntijuoksu" (jap. パン食い競走, panguikyōsō) - kilpailijat juoksevat tankoon ripustettujen pullien luokse, yrittävät napata yhden pullan mahdollisimman nopeasti suuhunsa ja juosta maaliin. Käsiä ei saa käyttää. Aiemmin pulla piti syödä matkalla, nykyään pullat ovat muovipusseissa ja tarvitsee vain napata yksi suuhunsa. Yhdestä toveriporukan tytöstä tehdään usein pilaa, kun hän on tarkka painostaan mutta ilmoittautuu silti juuri pullansyöntijuoksuun.
  • Pukuleikkijuoksu jossa pisteitä saa paitsi sijoituksesta myös parhaasta asusta. Pukuleikkijät ovat usein pareina.
  • Naruhyppely.
  • Turnajaiset - kolme oppilasta nostaa yhden ylös ja tämä ryhmä yrittää napata vastustavilta ryhmiltä päähän sidotun nauhan tai bandanan.
  • Viimeisenä lajina on usein viestijuoksu.

Urheilupäivä päättyy japanialaiseen kansantanhuun piirissä ison kokon ympärillä. Musiikkina on useimmiten hidastempoinen versio vanhasta amerikkalaisesta kansanlaulusta Okurahoma mikisā (jap. オクラホマミキサー). Tytöt haaveilevat, että pääsisivät tanssimaan tätä ihastuksensa kanssa, mutta meistä kummastakaan johtumattomista syistä tässä kansantanhussa on tyttö-poikaparit ja paria vaihdetaan aina välillä.

Taiiku no hi

Terveyden ja urheilun päivä Taiiku no hi (体育の日) on lokakuun toisena maanantaina. Silloin muistellaan Tokion olympialaisten avajaisia vuonna 1964.

Kulttuurifestivaali

Kouluissa pidetään Bunka no hin tienoilla kulttuurifestivaali eli bunkasai (文化祭). Se kestää yleensä lauantaista sunnuntaihin viikonlopun yli. Valmistelut aloitetaan viimeistään perjantaina lounasajan jälkeen. Usein kaveriporukka viettää tässä puuhassa koko yön koululla. Tämä on yksi tilaisuuksista, joissa romanssit usein syttyvät tai joissa kaksi tyttöä tulevat entistäkin läheisemmäksi.

Lauantaina festivaali aukeaa tavallisimmin iltapäivällä ja on avoinna vain koulun oppilaille, opettajille ja näiden perheille. Sunnuntaina festivaali on avoinna kaikille koko päivän, tosin useimmat kävijät ovat silti perheiden jäseniä. Joskus vieraina käy opiskelijoita toisista kouluista, joilla on ystävä tai ihastus tässä koulussa.

Festivaaliin ostetaan lipukkeita, joilla tilaisuuteen pääsee sisään ja joilla voi maksaa tarjoiluista sekä niistä ohjelmanumeroista joihin on pääsymaksu. Rahoilla maksetaan festivaalin järjestämiskulut.

Jokainen luokka järjestää festivaaleilla jonkin ohjelmanumeron, joita mainostetaan oppilaiden itse tekemillä komeilla julisteilla. Tyypillisiä kulttuurifestivaalilla nähtäviä asioita ovat:

  • Ennustushuone, jossa oppilaat ennustavat perinteisin menetelmin asiakkaille.
  • Jonkin kerhon konsertti, näyttely, näytös tai muu esitys.
  • Kahvila (喫茶店, kissaten): pukuleikki kuuluu usein asiaan, ja/tai kahvilalla on jokin erityinen teema.
  • Kummitustalo (お化け屋敷, obakeyashiki) eli luokkahuoneesta lavastetaan pelottava sokkelo. Oppilaat esittävät demoneja ja muita hirviöitä.
  • Ravintola, jossa tarjotaan jotakin tyypillistä japanialaista ruokaa kuten okonomiyakia, taiyakia, takoyakia, yakisobaa tai muita japanialaisia nuudeliruokia, tai vaikka jäätelöä. Tähänkin voi liittyä pukuleikki.

Bunka no hi

Kulttuurin päivä taiteen ja tutkimuksen edistämiseksi, Bunka no hi (文化の日), on 3. marraskuuta.

Kinrō kansha no hi

Kinrō kansha no hi (勤労感謝の日), 23. marraskuuta, on Työvoiman kiitospäivä, jossa yhdistyvät työn kunnioittaminen ja kiitospäivä.

Tennō tanjōbi

Tennō tanjōbi (天皇誕生日) on keisarin syntymäpäivä. Nykyinen keisari Akihito on syntynyt 23. joulukuuta joten päivä on tämä. Tokion keisarillinen palatsi avataan tänä päivänä yleisölle. Se on auki vain keisarin syntymäpäivänä ja uudenvuoden toivotuksia varten 2. tammikuuta, jolloin keisariperheen jäsenet voi nähdä palatsin parvekkeella panssarilasin takana.

Joulu

Japaniassa joulu ei ole pyhäpäivä ja pakanauskontojen ja markkinavoimien vaikutuksesta joulun sanoma on japanialaisten mielessä hieman sekava. Esimerkiksi erään tavaratalon ikkunan joulukoristeena oli ristiinnaulittu joulupukki.

Joulun perinteisiin ruokiin kuuluu friteerattu kana tai teriyakikana. Erittäin suosittu ravintola on KFC (Kentucky Fried Chicken). Ketjun ravintolat ovat aina aattoillaksi täyteen buukattuja. KFC yhdistetään jouluun niin vahvasti, että japanialainen hyvän joulun toivotuskin on Kurisumasu ni wa kentakkii! (jap. クリスマスにはケンタッキー).

Kotona jälkiruoaksi on jouluna ehdottomasti oltava mansikka-kermakaakkua.

Jouluyö on vietettävä rakastetun kanssa. Japanialaiset koulutytöt valitsevat partnerikseen rakkaimman koulutoverinsa. Tästä seuraa usein draamoja, kun tyttö onkin jo luvannut mennä ulos jonkun toisen tytön kanssa, tai tyttö ei edes kehtaa kysyä ihastustaan treffeille. Lesbiaanisuus tässä yhteydessä on tavallisesti vain "harjoittelua" aitoon suhteeseen joka on aina miehen kanssa. Japaniassa homous ei ole hyväksyttyä ja homoseksiliittoja ei milloinkaan tulla laillistamaan.

Yli 25-vuotias japanialainen, jolla ei ole jouluyönä seuralaista, on "vanha joulukakku" (古いクリスマスケーキ, furui kurisumasu kēki) ja jää vanhaksipiiaksi.

Koti

Japanialaiset kodit ovat usein hyvin pieniä, koska rakennuspinta-alaa on vähän ja kaupungeissa se on erittäin kallista.

Japanilainen ei lukitse ulko-oveaan. Vieraat voivat astua pieneen eteiseen ja huudella talonväkeä. Eteisessä on lattiatasoa matalampi genkan (玄関), johon kengät jätetään. Japanialaisessa kodissa ei nimittäin saa kulkea ulkokengät jalassa - se olisi hirvittävä loukkaus talonväkeä kohtaan.

Vieraille on ovella sisäsandaalit. Sitten, kun astutaan huoneeseen, jossa on tatamimatot (畳) lattialla, pitää nämäkin sandaalit riisua ja olla sukkasillaan tai paljain jaloin.

Käymälän ovella on lisäksi vielä erilliset käymäläsandaalit. Ne pitää pukea kun mennään käymälään, ja jättää taas ovelle kun tullaan pois. Länsimaiset vieraat erehtyvät tässä usein ja tallustelevat saastaisilla käymäläsandaaleilla ympäri taloa.

Japanialaisessa kodissa ei ole tuoleja eikä sohvia, vaan on totuttava lattialla istumiseen. Miehet saavat istua jalat ristissä, mutta tyttöjen ja naisten on sopivaa istua vain jalat siveästi yhdessä ja sivulle käännettynä. Pöydät ovat sopivan matalia niin että lattialla istuvat voivat käyttää sitä.

Myöskään vuoteita ei ole, vaan nukkumista varten rullataan auki ohuet ja kovat futon-patjat (布団). Päänalusena toimii kevyesti pehmustettu suorakaiteen muotoinen puuparru, makura (枕) jotta japanialaisten viimeisimmän muodin mukaiset kampaukset eivät sotkeudu. Iltalukemistona on useimmiten ns. eroottinen tyynykirja eli makurabon (枕本), joka sisältää rivoja puupiirroksia.

Japanialaisen kodin seinät ovat paperia ja kaikki äänet kuuluvat helposti läpi. Kun japanialaiset haluavat yksityisyyttä, kuten esimerkiksi käydä yksityistä keskustelua, he avaavat kaikki liukuvat seinät ja ovet, jotta kaikki näkevät ja ymmärtävät siirtyä kauemmaksi jotta eivät kuule.

Japanialaisia koteja ei lämmitetä, edes arktisilla seuduilla kuten Hokkaidōssa. Huoneita koetetaan pitää lämpimänä erilaisilla vaarallisilla hiilipadoilla ja lämmittimillä. Myös kotatsua (炬燵) käytetään lämmittelyyn. Se on pöytä, jonka alla on lämmitin ja jonka ympärillä on kangashelmat, joiden alle jalat voidaan panna. Kotatsun ääreen nukahtaminen johtaa usein vakavaan vilustumiseen.

Japanialaisilla on pakkomielle siisteydestä, niinpä japanialaisen kodin on aina oltava tahrattoman puhdas ja siisti.

Toiretto

Ainoa paikka, jossa japanialainen on aina yksin, on käymälä (toiretto, 便所). Tämän takia japanialaiset haluavat panostaa luksukseen nimenomaan vessassa. Heillä on mitä ihmeellisimmillä toiminnoilla varustetut elektroniset vesiklosetit, jotka levittävät hajustetta mikä peittää ulosteen (unko, うんこ) hajun, soittavat ääniä joilla peitetään nolot tarpeiden teosta aiheutuvat äänet, pesevät ja kuivaavat takapuolen jne.

Koulu

Japanialaisessa koulussa on mitä ankarimmat säännöt. Oppilaat saavat sääntövihkosen, seito techō (生徒手帳), joka on samalla myös heidän opiskelijapassinsa. Säännöt määrittelevät tarkasti, miten on käyttäydyttävä, niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Useimpien koulujen sääntöihin kuuluvat vähintään seuraavassa mainitut.

Koulun säännöt

Täsmällisyys

  • Japanialainen koululainen ei saa myöhästyä. Oppilaan on oltava koulussa klo 8:30 aamulla. 5 myöhästymisen jälkeen oppilaan on tultava kouluun tuntia aikaisemmin ja suoritettava rangaistukseksi siivousvuoro viikon ajan.
  • Oppilaalla on oltava kaikki tarvittavat oppikirjat, vihkot ja välineet mukana.
  • Kotitehtävien ja muiden annettujen tehtävien ja töiden on oltava tehtynä määrättyyn päivään mennessä.
  • Kellon soidessa oppilaan on kiiruhdettava luokkaan ja istuttava omalle paikalleen. Juokseminen käytävillä on kuitenkin kiellettyä.
  • Oppilas ei saa poistua koulupäivän aikana koulun alueelta ilman lupaa.

Käytös

  • Opettajan (sensei, 先生) tullessa luokkaan, jokainen nousee seisomaan ja kumartaa.
  • Opettajia ja koulun henkilökuntaa on aina kunnioitettava.
  • Oppitunnilla puhuminen on kiellettyä paitsi jos se kuuluu opetukseen. Puheenvuoroa on muussa tapauksessa pyydettävä kättä nostamalla.
  • Oppilaan on puhuttava opettajan kanssa mikäli jokin asia tai sääntö on hänelle epäselvä.
  • Jokaisen oppilaan on liityttävä johonkin kerhoon ja osallistuttava sen toimintaan.
  • Itsemurhan tekeminen on kiellettyä.
  • Oppilas ei saa milloinkaan käyttää päihteitä, alkkoholia, tupakkaa eikä huumeita eikä tuoda näitä kouluun.
  • Oppilaalla ei saa olla veitsiä, miekkoja, tuliaseita eikä mitään muuta vaarallista mukana.
  • Pulpetilla on pidettävä tasan 3 kynää valmiina.
  • Kännyköiden käyttö oppitunneilla ja ruokailun aikana on kiellettyä. Kännykkää ei saa ottaa esille koulun tiloissa. Soittoääntä tai muita ääniä ei saa kuulua kännykästä. Kännykkää saa käyttää vain merkityllä alueella koulun pihalla.
    • Alakoulussa ja yläkoulussa oppilailla ei saa olla kännyköitä lainkaan mukana.
  • Oppitunnin aikana syöminen ja juominen on kiellettyä. Nämä ovat sallittuja välitunnin aikana sekä ruokatunnilla.
  • Purukumin tuominen kouluun ja nauttiminen koulussa on kiellettyä.
  • Animen tuominen kouluun on kiellettyä.
  • Koulun piha-alueet on pidettävä siistinä. Nurmikolla käveleminen ja puutarhaan meno on kiellettyä paitsi sallituilla kävelyreiteillä.
  • Seinille tai puihin kiipeäminen on kiellettyä.
  • Romanssit koulussa ovat kiellettyjä.
  • Uimatunneilla on käytettävä koulun virallista uima-asua ja uimahuppua.
    • Uima-asuun pukeudutaan luokkatiloissa, siten että tytöt vaihtavat vaatteita eri luokkahuoneessa kuin pojat.
    • Ennen uimista oppilaiden on venyteltävä huolellisesti, käytävä suihkussa ja käveltävä vyötärönsyvyisen desinfiointialtaan läpi.
    • Uintitaidoissa on 15 tasoa. Ensimmäisen kurssin jälkeen oppilaan on pystyttävä uimaan 100 metriä yhteen menoon, seuraavassa vaiheessa 200 metriä ja lopuksi 400 metriä.
    • Oppilas joka ei saavuta vaadittua tasoa osallistuu uinnin tukiopetukseen.

Siisteys

  • Opiskelijalla on oltava yllä moitteetton koulu-univormu (seifuku, 制服). Pukuun kuuluvat myös koulun kengät, solmio ja koulun rintamerkki. Kouluun on pääsy kielletty ilman koulupukua. Aina kun koulupuku on päällä, sen on oltava moitteeton, myös vapaa-ajalla ja koulun ulkopuolella.
  • Oppilaan on oltava puhdas ja hiusten on oltava siistit.
  • Oppilaiden on pidettävä luokkahuone moitteettoman siistinä. Roskat on heti tilaisuuden salliessa siivottava ja kaikki lika lakaistava tai pyyhittävä pois.
  • Saniteettitilat on aina pidettävä moitteettoman puhtaana ja siistinä.
  • Pulpetteihin, seiniin jne. kaivertaminen tai piirtäminen on ankarasti kiellettyä.
  • Pulpetit ja tuolit on palautettava alkuperäisille paikoilleen mikäli niitä on siirretty.
  • Rikkoutuneesta pulpetista, tuolista tai välineestä on heti ilmoitettava koulun henkilökunnalle.
  • Oppilas ei saa värjätä hiuksiaan.
  • Hatun, pipon, kuulokkeiden jne. pitäminen päässä on kiellettyä koulun sisällä paitsi jos se kuuluu opetustilanteeseen tai kerhon toimintaan.
  • Poikien hiukset eivät saa olla pitkät ja viikset tai parta ovat kiellettyjä.
  • Tytöllä ei saa olla koreita tai röyhelöisiä hiuslenkkejä. Vain yksinkertainen musta, ruskea tai tummansininen hiuslenkki on sallittu ja sellaista saa pitää vain hiuksissa. Hiuslenkkiä ei saa pitää ranteessa.
  • Sormenkynsien on oltava lyhyet.
  • Korujen ja koristeiden pitäminen on kiellettyä. Näitä ovat mm. kaulaketjut, sormukset, kellot, korvakorut jne.
  • Sukkien tai sukkahousujen käyttö on pakollista. Väri on oltava tummansininen tai musta.
  • Koulumatkalla ei saa pitää pelkkää paitaa tai villapaitaa päällimmäisenä. Koulupuvun päällystakki on oltava päällä.
  • Onnea tuottavia rannekoruja saa olla korkeintaan yksi kappale.
  • Puukengät ovat kiellettyjä.

Vapaa-ajan säännöt

  • Oppilas ei saa vapaa-ajallaankaan mennä pelihalleihin, diskoihin, karaokeen, baareihin, ravintoloihin ja yökerhoihin paitsi huoltajansa seurassa.
  • Oppilaan on pyydettävä lupa matkustamiseen paikkakunnan ulkopuolelle.
  • Oppilas ei saa yöpyä ystävänsä luona edes vanhempien luvalla.
  • Oppilaan on pyydettävä lupa osa-aikatyön tekemiseen.
  • Lisäopiskeluun preppauskoulussa on pyydettävä lupa luokanvalvojalta.
  • Oppilaan (kuten myös kaikkien alaikäisten japanialaisten) on oltava kotona klo 22 mennessä.

Opettajien säännöt

  • Opettajia koskevat kaikki samat säännöt kuin oppilaitakin, pois lukien koulupuku.
  • Opettajan asusteen on silti tietenkin oltava moitteeton. Miesopettajalla on oltava puku ja solmio. Naisopettajille suositellaan jakkupukua.
  • Naispuoleisilla opettajilla ei saa olla näkyvästi meikkiä ja hiuksia ei saa värjätä kuin niiden omaa väriä korostaen.

Vanhempien säännöt

  • Mikäli oppilas on poissa koulusta, vanhempien on soitettava kouluun ja selitettävä miksi.
  • Alakoulussa ja yläkoulussa oppilaan äiti voi tarvittaessa tulla kouluun sairaana tai muuten poissa olevan oppilaan sijaiseksi, jotta tämä ei jää jälkeen opetuksessa.
  • Kun koulupäivänä on liikuntatunteja, vanhempien on mitattava aamulla oppilaan ruumiinlämpö ja tarkistettava että oppilas on terve ja kykenevä liikuntaan.
  • Vanhemmat ovat vastuussa kaikista vahingoista, joita oppilas aiheuttaa koulun tiloille, välineille, muille oppilaille tai koulun henkilökunnalle tai näiden omaisuudelle.

Koulutoveruus

Paineesta ja kovasta opiskelusta huolimatta etenkin japanialaiset lukiolaistytöt ehtivät viettää paljon aikaa myös ystäväpiirinsä kanssa. Ryhmään kuuluu yleensä 4-6 tyttöä. He käyvät yhdessä retkillä, kahviloissa, coneissa, shoppailemassa, karaokessa jne. ja/tai heillä on jokin yhteinen harrastus jossa he yrittävät tulla paremmiksi. Usein kyseessä on koulun kerho (部) jonka jäseniä tytöt ovat. Tyypillisiä kerhoja ovat mm. anime-, baseball-, bukkake-, englanninkielisen keskustelun-, go-, Haruhi Suzumiyan prikaati jännityksen levittämiseksi ympäri koko maailmaa-, ikebana (kukkienasettelu)-, jalkapallo-, judo-, karate-, kirjallisuus-, kendo-, kevytmusiikkiorkesteri-, kuorolaulu-, mahjong-, näytelmä-, paranormaalin tutkimus-, puhallinorkesteri-, sulkapallo-, sumo-, survivalisti-, taide-, tanssi-, teeseremonia-, tennis-, tiede-, uinti- ja erilaiset yleistysurheilukerhot.

Japanialaiset koulutoverit tulevat usein erittäin hyviksi ystäviksi keskenään, jopa rakkaussuhteita syntyy vaikka koulun säännöissä ne kielletään. Nämä suhteet ovat melkein aina saman sukupuolen välisiä, koska japanialaisissa kouluissa pojat ja tytöt pidetään tiukasti erillään. Onneksi kuitenkin homosaatiota on Japaniassa vähän ja nämä "harjoittelusuhteet" vaihtuvat normaaleiksi avioliitoiksi vastakkaisen sukupuolen kanssa, kuten Jumalan säätämä järjestys määrää.

Kaikkein parhaana ystäväparina pidetään sellaista, joka riitelee joka päivä tai jopa tappelee. He ovat niin läheisiä, että he voivat riidellä. Tavallisesti japanialaisten ystävyyssuhteet ovat hyvin pidättyväisiä ja muodollisia.

Rangaistukset kouluissa

Ruumiinrangaistus on japanialaisissa kouluissa sallittua. Lieviä ruumiinrangaistuksia on esimerkiksi seisottaminen käytävällä kirjat ojennettujen kämmenten päällä tai seisottaminen painava vesiämpäri kummassakin kädessä (mizuzeme, 水責め). Ks. myös batsu gēmu - niitä kaikkia sovelletaan myös koulurangaistuksina.

Useissa animeissa näemme ankarampia rangaistuksia, joista ei julkisesti puhuta, mutta jotka ovat hyväksyttyjä. On tavattu myös kollektiivisia rangaistuksia: luokan kaikki oppilaat laitetaan riviin ja jokaista lyödään rullatulla aikakauslehdellä päähän, tai jopa nyrkillä lujasti kasvoihin.

Perinteinen rangaistus lunttaamisesta on pään ajeleminen kaljuksi ja erottaminen koulusta.

Aktiviteetit koulun jälkeen

Koulu ei suinkaan pääty oppituntien päättymiseen. Sen jälkeen oppilaiden velvollisuus on vielä siivota koulu (ōsouji, 大掃除).

Tämän jälkeen alkavat kerho-aktiviteetit. Jokaisen oppilaan oletetaan kuuluvan johonkin kerhoon (bu, 部). Kerhoihin kuulumaton opiskelija on "kotiinmenijöiden kerhossa" (kitaku-bu, 帰宅部) mitä ei katsota hyvällä.

Koulupäivä ei myöskään pääty sen jälkeen, kun oppilas on kotona. Illalla hän lähtee vielä preppauskursseille (kensaku kekka, 検索結果) valmistautuakseen pääsykokeisiin.

Kylpy

Jokainen japanialainen käy joka ilta kuumassa kylvyssä, mikä vahingoittaa japanilaismiesten potenssia, surkastuttaa heidän sukuelimensä ja romahduttaa siemennesteen laadun. Ks. furo.

Puutarhataide ja miniatyyriluonto

Pääartikkeli: Japanilainen puutarha.

Sotataito

Japanialaiset ovat vanhojen sotataitojen mestareita. Miekkailu, budolajit, bukkake, jousiammunta, ratsastus ja Meiji-kaudelta alkaen myös moderni sodankäynti ovat olleet suuresti arvostettuja taitoja.

Japanialaiset valloittivat 1910-luvulla koko Korean niemimaan, ja voittivat Venäjää vastaan käydyn sodan jo 1. maailmansodan aikana. Ennen toista maailmansotaa Japanian armeija valloitti 1932 alkaen Mantšurian, ja maailmansodan aikana valtavat alueet Tyynenmeren rannikoilta ja saarilta, mm. Malesian, Borneon ja Filippiinit. He valtasivat muun muassa Singaporen briteiltä.

Japanialaiset olivat kaikista maailman sotilaista urheimpia, suomalaisten ohella. Järkähtämättömänä japanialaiset sotilaat heittäytyivät taisteluun kuolemaan saakka mikäli heidät siihen määrättiin. Kamikaze (神風) -lentäjät lensivät räjähteillä lastatuilla lentokoneilla törmäykseen vihollislaivojen kanssa uhraten henkensä.

Vasta Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut atomipommit saivat Japanin antautumaan - he "säilyttivät kasvonsa" kun antautuminen tapahtui ylivoimaisen atomiaseen uhkaamana. Armeijan tilalla on nykyisin vain itsepuolustusjoukot, ja Japania on hylännyt militarismin.

Kauhistuttavat ninjasoturit, yönmustat salamurhaajat, ovat jokaiselle tuttuja koko maailmassa. Ninjataidot vaikuttavat lähes yliluonnollisilta, mutta ne perustuvat ankariin itämaisiin harjoituksiin lapsesta alkaen. Ninjat löysivät sisäisen rauhansa mietiskelyn ja keskittymisen avulla, päästen jopa valaistumisen portaiden ylimmälle tasanteelle asti. Koulutettu ninja on lähitaistelun mestari, tavattoman taitava hiiviskelijä, kiipeilijä ja pystyy jopa hengittämään veden alla käyttäen miekkansa tuppea hengitysputkena. Putki toimii myös puhallusputkena, jolla ammutaan tappavia nuolia. Ninjan aseistukseen kuuluvat myös heittotähdet ja pommit. Naispuoleiset ninjat (くノ一, kunoichi) ovat uskomattoman viehättäviä ja viettelyn mestareita mutta voivat mm. yllättäen puhaltaa puuterirasiastaan tappavan myrkyllistä jauhetta, yllättäen uhrinsa täydellisesti. Emme edes tunne kaikkia ninjojen salaisia temppuja.

Taide

Elokuvataide

Japania tuottaa suuret määrät pornoa, jossa sukuelimet on sensuroitu mosaiikkikuviolla. Siveyssäännöt kieltävät nimittäin häpykarvojen, naisen klitoriksen, ja miehen terskan ja peniksen pään näyttämisen julkisesti.

Tunnetuimpia japanialaisia elokuvia ovat ikivanhat mustavalkoiset Akira Kurosawan ohjaustyöt. Sen jälkeen tuotanto on keskittynyt animeen ja animen pohjalta tehtyihin näyteltyihin elokuviin.

Keramiikka

Keramiikka on ollut Japaniassa äärimmäisen arvostettu käsityö- ja taidelaji. Toisin kuin useat muut perinteiset taiteet, japanialainen keramiikkaperinne on edelleen innovatiivinen ja keramiikkaa tuotetaan runsaasti: maassa toimii noin 30 000 itsenäistä keraamikkoa.

Kuvanveisto

Ylivoimaisesti tärkein kuvanveiston muoto Japaniassa on aina ollut erilaisista pakanajumalista tehdyt patsaat. Buddhasta on useita jättikokoisia patsaita jotka ovat suuri nähtävyys.

Porno

Japanialainen porno on kaikkein sairasmielisintä maailmassa. Pöyristyttävät irstailut, usein suurissa ryhmissä, erilaiset mekaaniset laitteet naisten kimpussa, kaikkialta purskuavat ruumiin eritteet ja niiden nielemiset, ja äärimmäisen raaka sadomasokismi ovat japanialaisten suosiossa. Ainoastaan sukuelimet piilotetaan mosaiikkikuvion taakse. Koska lonkerot eivät ole sukuelimiä, niitä saa käyttää ja siksi ns. lonkeroporno on erittäin yleistä. Tässä pornon lajissa iso määrä lonkeroita pitelee tyttöä ja tunkeutuu hänen kaikkiin ruumiinaukkoihinsa. Useimmiten lonkerot tulevat ulos ihmisenkaltaisen demonin kehosta.

Lapsiporno on Japaniassa laillista.

Pornoon kuuluu, että nainen ei saa näyttää koskaan siltä että hän nauttisi, niinpä naisten ilmeet ovat pornossa aina tuskaisat ja he huutavat ikään kuin heihin sattuisi vaikka juuri kyseisessä pornossa heitä ei kidutettaisikaan.

Burusera

Burusera (ブルセラ) koostuu sanoista burumā (ブルマー, bloomers, eli urheiluhousut) ja sērā-fuku (セーラー服, sailor suit eli merimiespuku). Se tarkoittaa koulutyttöfetišišmiä. Kaikki koulutyttöihin liittyvä ja etenkin heidän vaatteensa ovat japanialaisen pornon kulmakiviä.

Tanssi

Erilaiset kansantanhut onkin jo artikkelissa mainittu useasti.

Nykyisin äärettömän suosittuja ovat erilaiset animesta peräisin olevat tanssit kuten Yosakoi (よさこい) ja Para Para (パラパラ).

Japanialaiset nauttivat myös mitä omituisimmista eroottisista esityksistä kuten alastomien naisten esittämästä baletista.

Teatteri

-näytelmät ovat länsimaisille täysin käsittämättömiä, äärimmäisen vähäeleisiä esityksiä, joiden näyttelijöilläkin on täysin kasvot peittävät naamiot. Kukin näytelmä on tunnettava etukäteen, jotta siitä mitään voisi ymmärtää.

Kabuki oli alunperin rahvaalle tarkoitettua viihdettä, mutta nykyisin se on kansallistettu taidemuodoksi. Kabukissa miesnäyttelijät esittävät kaikki osat, myös naisten roolit.

Bunraku on nukketeatteria.

Teeseremonia

Länsimaiselle ihmiselle täysin käsittämättömät menot, joissa mennään erilliseen pikku rakennukseen juomaan kupillinen teetä tavattoman monimutkaisella tavalla. Ks. teeseremonia-sivu.

Vaatetus

Japanialaiset lukiolaistytöt kimonoissa.[8]

Japanialaiset pukeutuvat juhlapäivinä ja muodollisissa tilaisuuksissa kimonoon (和服). Silkkistä kimonoa halvempi arkivaate on puuvillasta tai synteettisestä materiaalista tehty yukata (浴衣).

Jalkineina on tavallisimmin geta (下駄), puiset sandaalit. Matkoilla käytetään myös halpoja riisinoljista tehtyjä sandaaleja, waraji (草鞋). Matkaa mitataan sillä, kuinka monet warajit on jo kävelty puhki.

Pukuleikki on tavattoman suosittua. Etenkin tytöt harrastavat sitä, pukeutuen jopa koulussa merimiespukuun.

Sumopainijoilla ja raskasta työtä tekevien asusteena on pelkkä nauhoista lanteille sidottu alusasu, fundoshi (ふんどし) jos sitäkään. Tytöt ja naiset eivät voi tätä käyttää, vaan heillä on pikkuhousut tai sitten he työskentelevät täysin alasti. Maaseudulla tämä on yhä aivan tavallista, mutta kaupungeissa alastomuus on länsimaisen vaikutuksen myötä muuttunut hävettäväksi.

Japanialaiset liikemiehet, salariman (サラリーマン), pukeutuvat huoliteltuun länsimaiseen pukuun. Illan edistyessä puku tahriintuu katukeittiöiden tuotoksista ja solmio saattaa muuttua otsanauhaksi siihen mennessä, kun liikemies aamuyöstä horjuu humalatilassa kotiinsa.

Vaimo tai tytär voidaan rangaistukseksi pukea hadaka-esiliinaan.

Viihde

Anime

Pääartikkeli: Anime.

Batsu

Sound-icon.png

Batsu-merkkiääni:[9]
Awto Alarm

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Batsu (罰) eli batsu gēmu (罰ゲーム) tarkoittaa rangaistusta. Kaikissa japanialaisissa TV-ohjelmissa osallistuja, joka epäonnistuu tai tekee virheen, joutuu rangaistavaksi. Silloin soitetaan erityinen merkkiääni, kuuluttaja huutaa "<(nimi)> - awto!" (アウト), engl. out) tai zein - awto! (全員アウト, kaikki out!), ja nimetty henkilö tai henkilöt saavat rangaistuksensa. Myös japanialaisissa juhlatilaisuuksissa vieraat joutuvat suorittamaan tehtäviä ja epäonnistujia rangaistaan batsulla. Näitä käytetään myös rangaistuksiin kouluissa.

Erilaisia hassuja rangaistuksia on lukemattomia, tässä muutamia esimerkkejä:

  • Isku takapuolelle (pehmeällä) patukalla.
  • Jousen avulla toimiva kuminen härveli lyö haaroihin.
  • Katosta putoaa iso peltinen pannu henkilön päähän, mistä seuraa huvittava äänekäs kumahdus.
  • Laskeutuminen hyvin kuumaan kylpyveteen.
  • Liukuhihnalla oleva, vain alushousut jalassa kontillaan oleva henkilö liukuu takamus edellä rangaistavan naamalle.
  • Läimäytys poskelle.
  • Naaman venytys vanhoilla sukkahousuilla jotka on vedetty päähän ja joita kiskotaan ylöspäin.
  • Pudottaminen salaluukusta alas pitkin runsaalla liukuvoiteella liukastettua rataa.
  • Thaikikku (タイキック) eli thainyrkkeilijä potkaisee takamukseen.
  • Sierainten venytys koukuilla, joissa olevaa siimaa vedetään esim. virvelillä.
  • Suihkautus naamalle hiilidioksidisammuttimella.
  • Wasabilla täytetyn sushipalan syöminen.

Ilotulitus

Japanialaiset ovat harrastaneet ilotulitusta (jap. 花火, hanabi) jo satojen vuosien ajan. Ilotulituksen kestäessä on huudettava vuorotellen 玉屋 (Tamaya!) ja 鍵屋 (Kagiya!) kahden kuuluisan ilotulitevalmistajan muistoksi. Toisin kuin länsimaissa, japanialaisilla ilotulitus kuuluu erityisesti kesän matsuri-festivaaleihin eikä niinkään uudenvuoden juhlintaan.

Ikävä kyllä japanialaiseen ilotulitukseen liittyy oleellisena osana lesbiaanisuus. Kaksi tyttöä painaa yhteen viimeiset tähtisadetikkunsa, jotta niiden valo kestäisi kauemmin - ja tekevät tällä tavalla julkisesti selväksi, että he ovat rakastavaisia.

Karaoke

Myös Suomessa huippusuosittu karaoke (カラオケ) on japanialainen keksintö. Karaokessa lauletaan ystäville, työtovereille, tai yleisölle. Karaoke-laite soittaa taustamusiikin ja näyttää laulajalle laulun sanat monitorin ruudulla.

Prostituutio

Virallisesti prostituutio on Japaniassa kiellettyä, mutta maikot (jap. 舞妓), geishat (jap. 芸者) ja toruko-buro (jap. トルコ風呂) -bordellit (nimi tarkoittaa turkkilaista saunaa eli hamamia) tarjoavat erilaisin kiertomenettelyin lihallisia palveluksia maksusta. Näistä ostetaan "hieronta", eli hierojatyttö riisuu asiakkaan, pesee hänet, tekee vartalohieronnan runsasta liukastetta käyttäen ja sitten makaa asiakkaan kanssa tai harjoittaa suuseksiä.

Kissaten (jap. 喫茶店) eli klubit, diskot, baarit ja ravintolat, myös yhteisnimellä mizu shobai (jap. 水商売), ovat osittain myös mukana bisneksessä. Baaritytöt eli kyabajō (jap. キャバ嬢) ovat ammattilaisia, joiden tehtävänä on vastaanottaa asiakkaat kohteliaasti kumartaen, viihdyttää asiakkaita, tarjoilla heille, sytyttää savukkeet, hieroa hartioita jne. Baaritytön voi ostaa baarista mukaansa ja palkata hänet dōhan (jap. 同伴) -rahalla seuralaiseksi. On "yksityisasia" mikäli he sitten harjoittavat seksiä, ja tällä perusteella kyse ei muka sitten ole prostituutiosta.

Tokiossa on myös lesbiaaneja palvelevia klubeja sekä hosuto kurabuja (jap. ホストクラブ) joissa miespuoleiset baaripojat palvelevat naisia.

Takarazuka-revyy

Takarazuka-revyy (jap. 宝塚歌劇団, Takarazuka Kagekidan) on musikaaliesitys, jossa naiset esittävät kaikkia osia, myös miesten rooleja. Nämä näyttävät modernit musikaalit yhdistetään usein lesbiaanisuuteen, sillä myös fanit ovat lähes kaikki tyttöjä ja naisia. Esitysten juonet otetaan usein animesta.

Vähemmistöryhmät

Ainut

Ainut (jap. アイヌ) ovat Hokkaidōn alkuasukkaita, jotka japanialainen valloittajarotu puski yhä pohjoisemmaksi ja hävitti lähes sukupuuttoon. Ainujen tapoihin kuuluu mm. karhunmetsästys ja karhujen syöminen. Ainun voi tunnistaa mm. hänen erittäin karvaisista käsivarsistaan ja vartalostaan.

Etat

Eta (jap. 穢多) on ala-arvoisimpaan japanialaisten ryhmään - heitä alempana ovat vain korealaiset - kuuluva henkilö, joka käsittelee eläinten raatoja ja nahkoja sekä kuolleiden ruumiita. Etoja pidetään saastaisina. Heitä on Japaniassa nykyään n. 1,2 miljoonaa. Ninjat ovat lähtöisin etasuvuista.

Katso myös

Viitteet


Tämä on yksi Pukuleikkiin liittyvistä sivuista.
Anime • Bikinit • Conit • Fetišišmi • Hadaka-esiliina • Japanian kulttuuri • Kissaten • Korsetti • Lumityttö • Meido • Merimiespuku • Pikkuhousut • Piratismi • Rintaliivit • Transfetišišmi • Vaatetus • Zettai ryōiki