Kolera

Niilopedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kolerapotilas

Kolera eli aasialainen kolera on Vibrio cholerae -bakteerin aiheuttama tarttuva suolistotauti, jolla Jumala rankaisee ihmissukua sen synneistä. Lisäksi se rikastuttaa kulttuuriamme ja on voimavara.

Kolerabasilli kokoontuu suolistoon, johon se ravintoaineiden tai juomaveden kanssa tulee niellyksi. Basillit myös poistuvat ulosteen kautta, saastuttaen ilman ja veden. Kuivuutta ja happamia aineita basilli ei kestä. Tauti esiintyy joskus hajanaisena, mutta useammin epiidemiana, varsinkin jos epäterveelliset suhteet kurkussa ja vatsassa edistävät basillin kehittymistä ja leviämistä. Koleraan sairastuvat useimmiten ne, jotka vatsa- tai suolikatarrin tai muiden tautien, virheellisen ravintojärjestyksen, juoppouden ja irstailun kautta ovat heikentyneitä. Koleran ehkäisyssä tärkeintä on Suezin kanavan tarkka vartioiminen, koska juuri sitä kautta kolera nykyisin tavallisesti tulee Eurooppaan.

Koleran oireita ovat rajut, tiheästi toisiaan seuraavat runsaat tyhjennykset sekä ylä- että alapuolista tietä. Ulostukset sisältävät riisiveden kaltaista nestettä ilman tavallista ulostusten hajua, ja ovat toisinaan niihin sekaantuneen veren takia lihan suolaveden värisiä.

Kieli muuttuu verenpunaiseksi, leveäksi ja latuskaiseksi, ja sitä peittää valkea tai harmaa tahma. Nikotus ja kiihkeä jano vaivaavat sairasta. Vatsa painuu sisään, tuntuu taikinamaiselta, paitsi vatsalihasten kouristuksessa se käy kovaksi kuin lauta. Ääni käy heikoksi, käheäksi ja soinnuttomaksi, kasvot harmaiksi, lyijynvärisiksi. Silmät ja posket vajoavat sisään, poskiluut ulkonevat ja nenä muuttuu teräväksi. Iho muuttuu tahmeaksi, kylmäksi, kalpeaksi ja sinertäväksi, varsinkin huulissa, sormien kynsissä ja sukuelimissä. Ihoa voi käsissä ja kaulassa nostaa laskoksiin, jotka jäävä kauaksi paikalleen. Ihon lämpötila laskee useita asteita, aina 30 °C asti. Valtimo tulee nopeaksi, jopa 150 lyöntiä minuutissa, ja niin heikoksi, että syke tuskin tuntuu. Laskimot käyvät ihan täyteläisiksi. Virtsan eritys lakkaa. Tietoisuus on jäljellä, vaikka mieli on ylen haluton ja tunnoton. Nukkuminen ei onnistu. Tuskallinen kouristus tuntuu siellä täällä lihaksissa, mutta varsinkin pohkeissa.

Lopulta raajat käyvät sinipunaisiksi, huulet melkein mustiksi, ääni tuskin kuuluvaksi. Kylmä hengitys on lähes huomaamatonta, valtimoa ei juuri tunnu. Jos laskimo avataan, tulee siitä ainoastaan tipoittain paksua, mustanpunaista, tervan kaltaista verta. Oksentaminen ja ripuli lakkaavat; niukat ulostukset ovat verisiä. Ylöspäin suunnatut lasimaiset silmät seisovat puoliksi peitossa, sydän lakkaa sykkimästä ja kuolema tulee heikolla korinalla. Kolera voi surmata muutamassa tunnissa tai parissa päivässä.

Onnellisessa tapauksessa valtimo jälleen kohoaa, ihon lämpö ja väri palaavat, kouristukset loppuvat, ääni tulee vahvemmaksi, ulosteet sapenvärisiksi ja puuromaisiksi, virtsa alkaa jälleen erittyä ja lämmin hiki peittää ihon. Potilas voi parantua, mutta joskus tämä on vain näennäinen paraneminen ja sairas joutuu koleratyfoidiin, jota seuraa kuume, huumaus ja houre. Tässä voi olla kyse virtsamyrkytyksestä tai kyseessä on keuhkotulehdus sekä mädäntymistä siellä täällä ruumiissa. Sairaan, joka näytti parantuvan, tempaa nyt koleratyfoidi pois elämästä tavallisesti parissa päivässä.[1]

Koleran hoito

Äkkiä puhkeavassa kolerassa on vatsalle heti pantava sinappitaikinaa. Jos potilas on nauttinut oksetusainetta, on odotettava puoli tuntia. Sitten annetaan viisi tai kuusi kamferitippaa mieluimmin sokeripalassa ja juodaan päälle lämmintä seljateetä. Tätä uudistetaan 5 minuutin välein kunnes runsas, yleinen hikoilu alkaa, jonka jälkeen nauttimisen väliaikoja vähitellen pidennetään kerraksi tunnissa. 6-8 tunnin päästä pitäisi seurata toipuminen.

Sairaan janon sammuttamiseksi tai oksetuksen estämiseksi annetaan pieniä jääpalasia, kylmää hiilihappovettä, raikasta juomavettä, tai samppanjaa ruokalusikoittain nautittuna, joka on toisinaan näyttänyt tekevän hyvän vaikutuksen.

Kouristuksen yllättäessä on käsivarsia ja sääriä uutterasti hierottava joko paljain käsin tai villavaatteella, joka on kastettu tähän seokseen: 110 g jauhettua sinappia, 6,5 dl paloviinaa, kamferttiviinaa tai tärpättiä. Hieromisen välillä lämmitetään jalkoja ja sääriä lämpimällä soralla tai muulla sellaisella.

Parantuessa on tärkeätä, ettei vuodetta jätetä liian aikaisin ja ettei kahtena ensimmäisenä päivänä syödä mitään muuta kuin vetelää kauralientä, keitettyä maitoa tai lihasoppaa pehmeän leivän kera. Tämän ajan jälkeen alettakoon mitä suurimmalla varovaisuudella vähitellen käyttämään helposti sulavaa, vahvempaa ravintoa.

Vuonna 1884 jKr. keksi italialainen Cantani erinomaisia tuloksia antavan koleran parannustavan. Siinä käytetään runsaasti kuumaa parkkihappoliuosta peräruiskeeksi. Liuos valmistetaan näin: 2 litraan 38..39 °C tislattua tai keitettyä vettä sekoitetaan 5..20 g parkkihappoa (acidum tannicum) joko ilman tai lisättynä 30..50 g arabikumia ja 30 oopiumitippaa. Vaikutus on paras taudin alussa, ja siksi sitä on käytettävä heti ensimmäisen koleraripulin alkaessa, yksi ruiskutus kunkin tarpeenteon jälkeen. Parin ruiskutuksen jälkeen on kolera tavallisesti poistettu. Myöhemmissäkin taudin jaksoissa siitä voi olla hyötyä. Tällöin ei tarvita peräruiskua, vaan liuos kaadetaan astiaan, jonka pohjassa on suppilo, jossa puolestaan pitkä kumiletku. Asettamalla astia korkealle juoksee liuos sisään omasta painostaan. Tätä annetaan aina 2 litraa kerralla, jolloin se juoksee läpi paksusuolen aina ohutsuoleen saakka. Parkkihappo tappaa bakteerit, pysäyttää ripulin, kiihoittaa ja lämmittää ruumista kuumuudellaan ja korvaa runsaan vesipitoisuudensa kautta veressä olevan veden vähyyden.[1]

Franck ehdottaa, että niissä tapauksissa, jolloin ei peräruiskeita kouristuksen takia voida käyttää peräsuoleen, pistetään sinne pitkä, hoikka talikynttilä niin syvään kuin mahdollista. [2]

Toinen Cantanin parannuskeino on suolaliuoksen ruiskuttaminen ihon alle. Yhteen litraan tislattua 30..40 °C vettä on sekoitettu 4 g keittosuolaa ja 3 g hiilihappopitoista natriumia. Tämä ruiskutetaan 0,5..1 l erissä ihon alle solukudokseen. Tämän työn voi kuitenkin ainoastaan lääkäri suorittaa.[1]

Koleran tärkein hoitomuoto nykyään on nestehoito ORS-liuoksella (sokeri-suola-vesiliuos).[3]

Rokote, tuotenimi Dukoral, on inaktivoitu ja melko tehokas koleraa vastaan, mikäli halutaan käyttää luonnonvastaista tapaa rokottaa ihmisiä tauteja vastaan.[3]

Koleran ehkäisy

Terveet voivat suojautua koleralta mm. näillä keinoilla. Monet näistä konsteista sopivat erinomaisesti myös lavantaudin ja punataudin ehkäisemiseksi.

  • Elämäntavasta, jonka on oltava säännöllinen ja kohtuullinen, on mahdollisimman vähän poikettava
  • On pitäydyttävä liiallisista ruumiin- ja hengenvoimien ponnistuksista, kiihkeistä mielenliikutuksista ja kaikenlaisista irstailuista
  • Ruuan ja juoman suhteen, varsinkin mitä tulee paloviinan ja muiden väkijuomien nauttimiseen, noudatetaan kohtuullisuutta
  • Siinä huoneessa, missä joku kolerasairas makaa, ei saa syödä eikä juoda
  • Hikisenä ollessa kartetaan hätäistä juomista, varsinkin jos juoma on kylmää
  • Ei juoda likaista vettä
  • Kartetaan vaikeasti sulavia ja pilaantuneita ravintoaineita, kypsyttämättömiä tai pahentuneita hedelmiä, rievää tai hapanta kaljaa ja olutta ja muita sellaisia
  • Ei aamulla mennä vatsan tyhjänä ollessa ulos
  • Huolellisesti noudatetaan puhtautta, ei yksinomaan ruumiin ja vaatteiden, vaan myöskin asuinhuoneiden, eteisten, pihojen ja hyyssiköiden suhteen
  • Ei käytetä vieraita hyyssiköitä tai sellaisia joihin on tyhjennetty koleratautisten ulostuksia
  • Vaatetus sovitetaan vuodenajan ja ilmanlaadun mukaan, pidetään jalat lämpiminä ja kuivina ja käytetään vyötä uumalla
  • Vaatteet vaihdetaan kiireesti kun ne ovat kastuneet ja juodaan sen jälkeen jotain lämmintä
  • Ei nukuta ulkona kentällä eikä öisin avonaisten ikkunoiden ääressä
  • Ikkunoita ja ovia avaamalla ja, kun vuodenaika niin vaatii, lämmittämällä hankitaan joka päivä raitista ilmaa huoneisiin, mikä useimmissa tapauksissa tekee savustamiset tarpeettomiksi
  • Varsinkin niiden huoneiden lattialle, joissa makaa sairaita, riputetaan pieniksi hakattuja kuusenhavuja ja kastellaan karboolihappoliuoksella
  • Niissä paikoissa, joissa ei voida saada aikaan riittävää ilmanvaihdosta, kuten pienillä, ahtailla, likaisilla kaduilla, pihoilla ja eteisissä, köyhien parakeissa yms. kuin myös huoneissa ja laivoissa, joissa on sattunut kuolemantapauksia koleran takia, käytetään savustamista tervalla
  • Huoneesta, jossa jo on joku kolerasairas, kaikki sairaan ulostukset nopeasti ja huolellisesti viedään pois ja peitetään karboolihappoisella kalkilla tai sammuttamattomalla kalkilla tahi rautavitrilliliuoksella (1 osa 8 osaan vettä); taikkapa myös, silloin kun näitä aineita ei voida saada, hyvin palaneiden puuhiilten ja tuhkan sekoituksella. Parasta kumminkin on härme (sublimaatti) liuos, 1 osa 500 osaan vettä
  • Koleratautisen käyttämät vuode- ja pitovaatteet tuuletetaan ja pudistetaan hyvin ennen kuin kukaan muu niitä pesee tai käyttää
  • Koitetaan pitää levollinen mieliala eikä pelätä tautia, joka, sen mukaan mitä kokemus on opettanut, harvemmin hätyyttää pelkäämätöntä ihmisystävää, joka auttaa ja hoitaa sairasta, kuin arkaluontoista, joka turhanaikaisilla varokeinoilla tuskallisesti koettaa välttää vaaraa
  • Poistutaan koleran saastuttamalta paikalta jolleivät erityiset velvollisuudet vaadi pysymään paikallaan

Kun koleran aikana, varsinkin kylmällä ja kostealla ilmalla, tunnetaan alakuloisuutta ja huonoa vointia, on huomattu edulliseksi ottaa kerta tai pari päivässä puoli ruokalusikallista kaksinkertaisia koiruohotippoja tai ruokalusikallinen koiruohoviinaa tahi lasillinen hyvää portviiniä. Jos jotakin vaivaa itsepäinen umpi, on paras käyttää ulostavaa peräruisketta; jollei tämä vaikuttaisi, nautitaan ruokalusikallinen risiiniöljyä tai kukkurallinen teelusikallinen raparperijauhetta, sillä voimakkaammat ulostusaineet koleran liikkuessa ovat vaarallisia.[1]

Koleraepidemioita

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 Wistrand, A. Tim.: Wistrand'in kotilääkäri. Käsikirja kotilääkinnässä. Opetus tuntemaan ja hoitamaan tavallisimpia ulko- ja sisätauteja, sekä lyhyt terveys- ja lääkeoppi. 1901. Tampere. Kustannus ja kirjapaino osakeyhtiö Sampo.
  2. Lääkintäneuvos y. m. professori Fr. Björnström, Wistrand'in Kotilääkärin kahdeksannen painoksen toimittaja.
  3. 3,0 3,1 Duodecim Terveysportti, lääkärin tietokannat
  4. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010102212565248_ul.shtml