Suomalaiset

Niilopedia
(Ohjattu sivulta Mongolirotu)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomalaiset ovat suomalais-ugrilainen, turaanilaiseen rotuun kuuluva kansa, joka on rodulliselta perusluonteeltaan orjakansaa, auktoriteetteja ehdottomasti totteleva. Suomen kansa on myös pieni, joten sekin vahvistaa orjaluonnetta. Tässä mielessä esim. talvi- ja jatkosota olivat anomalioita. (Vrt. herrakansat kuten venäläiset.)

Suomen kansa muodostui kahdesta pääheimosta: hämäläisistä ja karjalaisista. Edelliset asettuivat maamme länsi- ja jälkimmäiset itäosiin. Näistä ovat muodostuneet myöhemmin savolaiset, pohjalaiset ja kainulaiset.[1]

Hämäläinen on vankka varreltaan, hartehikas ja vahva. Silmät ovat harmaansiniset, tukka usein vaalea. Hän on luonteeltaan totisempi ja vähäpuheisempi kuin karjalainen. Työssään hän on erittäin kestävä ja käytännöllinen. Hän on oikein suomalaisen perikuva. Maanviljelykseen hän on innostunut.[1]

Karjalainen on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tummemmat, tukka tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan on karjalainen reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä töissään. Se nähdään varsinkin siinä, että hänellä ei ole maanviljelykseen niin suurta halua kuin hämäläisillä. Sen sijaan tekee hän mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa.[1]

Varsinaissuomaiaiset ovat hämäläistä heimoa, joihin on sekaantunut ruotsalaista väestöä. Varsinaissuomalainen on pitempi kuin varsinainen hämäläinen. Hän on Viikas ja puhuu hyvin lyhytsanaista murretta.[1]

Pohjalaiset ovat erikoinen heimohaara, joka näyttää syntyneen hämäläisten, savolaisten ja ruotsalaisten sekoittumisen kautta. Pohjalaiset ovat tarmokkaita, urhoollisia, tulisia ja kerskailevaisia. He ovat kestäviä maantyössä ja taitavia käsitöissä.[1]

Savolainen heimohaara on syntynyt hämäläisten ja karjalaisten sekotuksesta. Savolainen on luonteeltaan leikillinen; hänen kielimurteensa on lausunnaltaan erikoista.[1]

Suomenruotsalaiset ovat poikkeus, he ovat aivan selvästi eri rotua kuin suomalaiset. He kuuluvat germaanisten kansojen ryhmään, samaan kuin norjalaiset, tanskalaiset ja saksalaiset. He ovat pitkiä, solakoita, kaitakasvoisia ja suoranenäisiä. Luonteeltaan he ovat hilpeitä sekä vielä puhtautta rakastavia. Maassamme asuvat ruotsalaiset jaetaan asuinpaikkojen mukaan Ahvenanmaan, Uudenmaan, Turunmaan ja Pohjanmaan ruotsalaisiin.[1]

Lappalaisia asuu nykyisin Enontekiön, Inarin, Utsjoen ja Sodankylän kunnissa, sekä Venäjän, Norjan ja Ruotsin Lapissa. Elinkeinojen mukaan jaetaan heidät poro- ja kalastajalappalaisiin. Lappalainen on lyhyt ja hintelä; kasvot ovat leveät, poskipäät ulkonevat, nenä litteä ja tukka musta tai ruskea. Porolappalaiset asuvat joko puusta tehdyissä majoissa tai nahkaisissa teltoissa, joita siirretään paikasta toiseen. Kalastajalappalaiset elävät puusta tehdyissä pirteissä.[1]

Kaikki suomalaiset asuvat käytännössä pääkaupunkiseudulla, muualla maassa ei ole mitään merkittävää.

Suomalaisten historia ja kansanluonne

Suomalaisilla ei ollut historiaa lainkaan, ennen kuin suomenruotsalaiset olivat pysyvästi asettuneet maahan ja alkaneet sitä kerätä ja ylös kirjoittaa. Suomalaisethan eivät orjakansana voineet ennen ruotsalaisten valloitusta edes luoda mitään omintakeista kulttuuria. Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole erityisiä luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla. Mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalaiset ja ylipäänsä koko turaanilainen suku. Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät ole koskaan vetäneet vertoja muille kansoille. Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on oikeutetustikin alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä.

Pitää kuitenkin muistaa, että suomalaiset rikastuttavat kulttuuriamme. Heillä tulee olla myös oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan. Tarvitsemme parempaa kykyä kohdata erilaisuutta itsessä ja muissa. Suomessa kaikkien on noudatettava maassa vallitsevia lakeja ja sääntöjä. Ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa ei saa polkea kulttuuriin vedoten. Suomalaiset ovat myös moniosaajia, jotka helpottavat ankaraa työvoimapulaamme.

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 1,7 Hänninen, Kaarlo: Kansakoulun maantieto ja kotiseutu-oppi. Helsinki, 1925. Osakeyhtiö Valistus.


Tämä artikkeli on tynkä. Voisit muuten auttaa Niilopediaa laajentamalla artikkelia, mutta nykyinen Suomen laki asettaa web-sivun omistajan vastuuseen kaikista kirjoituksista ja näin ollen editointia ei voida enää meistä kummastakaan johtumattomista syistä sallia muille.