Muinaislinna
Niilopedia
Muinaislinnat (kartta Suomen muinaislinnoista) ovat Suomessa etenkin korkeiden kallioiden laelle - ns. linnavuorille rakennettuja varustuksia. Tällaisia mäkilinnoja tunnetaan monissa Euroopan maissa. Suomessa muinaislinnoja käytettiin rautakaudelta keskiajalle asti.
Sisällysluettelo |
Suorat linjat
Tutkimuksissa[1] on havaittu, että Suomessa päälinjojen linnamäet sijaitsevat aina viivasuorissa linjoissa, jotka ovat melko usein 135 asteen (uudempien tutkimusten mukaan 140 tai 180 asteen) kulmassa toisistaan. Tampereen seudun päälinja on kokonaisuudessaan tuossa kulmassa. Taivaanmekaniikalla on selkeä yhteys muinaislinnojen linjoihin. Esimerkiksi kuu nousee kaakosta ja laskee lounaaseen, joten 135 astetta liittyy kuun nousuun ja laskuun. Mitään yhtenäistä soraharjua tai muutakaan ylänköä seudulla ei ole. Vesistöjen reitit eivät millään riitä selitykseksi selkeille suorille linjoille.
Ridderstadin laskutoimitusten mukaan kulmamitta on ollut auringonnousu 11 vrk ennen talvipäivänseisausta vuosien 500-700 tietämillä. Toinen mitta on hämmentävät 180 astetta, mikä osoittaa muinaislinnojen rakentajien kiistatta osanneen mitata pituuspiirit.
Nämä kaksi linjaa (kolmaskin, jos otetaan Kokemäen linja huomioon), yhtyvät kaikki Nokian ja Pirkkalan alueella. Perimätiedon mukaan alueella on asunut Kurjen suvun muinaiskuningas, joka on omistanut koko Suomen tuolta seudulta pohjoiseen. Tämä on todennäköisesti se keskusvalta, jonka aikana muinaislinnojen linjat ovat syntyneet.
Muinaislinnojen väitetty sotilaallinen funktio
Muinaislinnoilla ei ole mitään tekemistä sotilaallisen linnojen kanssa. Ajattelu sota- tai pakolinnasta tai yhtenäisestä hälytysjärjestelmästä on kestämätöntä. Linnavuorilla on tavallisesti tehty alunalkaenkin yleensä länsipuolelle vain puinen portti, jonka sivuun on tehty noin 5 metriä korkeintaan 1 - 1½ metrin korkuista kiviaitaa, ilmeisesti eräänlaiseksi porttimuuriksi. Mitään muita kiinteitä rakenteita ei tämän lisäksi ole ollut. Muurien tekeminen aina samalle puolelle mäkeä osoittaa myös niiden rituaalista ja astrologista merkitystä, joten muurit eivät ole olleet puolustuksellisesti tai sotilaallisesti merkittäviä.
Muinaislinna ei ole voinut toimia pakolinnana. Jos puolustajat olisivat keränneet omaisuutensa ja menneet mäen päälle sotimaan, niin hyökkääjien ei olisi tarvinnut kuin piirittää pari päivää, ja juomavesi olisi loppunut puolustajilta. Silloin hyökkääjä olisi saanut helposti suuren saaliin: ihmiset, tavarat, karjan ja arvoesineet. Pakopaikkana ovat siis toimineet metsät ja erämaat.
Sotalinnaan maitse hyökkäävä vihollinen on ollut täydellisessä asemassa. Pieni jatkuva nuolisade linnavuoren päälle olisi riittänyt murtamaan puolustajat nopeasti. Piirittäjä on voinut ampua nuolia pienempään maaliin kuin piiritetyt. Kun ammuttiin yöaikaan tai savuverhon suojista, ei piiritetty tiennyt mistä ammutaan eikä voinut mitenkään vastata tuleen. Hän oli kuin riekko oksalla. Savun ja nuolisateen tuhoisan vaikutuksen jälkeen on helppo edetä kilpimuurissa linnavuorelle viimeistelemään työ.
Linnavuorella olevat olivat siis täysin avuttomina. He olivat motissa. Vihollisella on loputon huolto ja kenttä hallussaan. Sotatiedekin sanoo, että motissa oleva on varma häviäjä. Kun toinen hyökkää ja toinen puolustaa, on lopputulos varma. Maaston luovuttaminen hyökkääjälle luovuttaa myös aloitteen.
Linnavuorien ainoa hyöty on vesitse tehtävää hyökkäystä vastaan. Ne ovat täysin hyödyttömiä ratsain tai jalkaisin etenevää hyökkääjää vastaan. Eräs funktio linnavuorille on kyllä voinut olla vihollisen houkutteleminen ansaan linnavuoren päälle, asemaan, joka tunnetusti on täysin toivoton.
Tutkimuksissa on todettu, että linnavuorten välillä ei ole voinut olla hälytysjärjestelmää. Ainakin 30-luvulla ja 70-luvulla on tehty kokeita linnavuorilla. Suurimmastakaan roihusta ei ole näkynyt savuhattaraakaan toiselle linnavuorelle, eikä kovinkaan torvensoitto ole sinne kuulunut.
Vaikka linnoituksesta olisikin voinut lähettää viestejä toisiin linnakkeisiin, ei olisi voitu estää vihollisen etenemistä maastossa tai katkaista sen huoltoa. Naapurikylien organisoiminen olisi vienyt oman aikansa. Vaikka lähikylästä olisi saatu sellaiset 30-50 miestä apuun, he olisivat olleet pelkkä suupala satapäiselle viholliselle. Ainoa keino olisi ollut ensin ryhmittyä jossakin suuremmaksi joukoksi ja se olisi vienyt paljon aikaa. Kun tarpeeksi iso väki olisi ollut koossa, olisi ollut jo aivan liian myöhäistä.
Muinaislinnojen rakennusaikoina (kauan ennen lahtelaisten aikaa) ei myöskään ollut ketään, joka olisi pystynyt Hämeeseen tai Savoon hyökkäämään. Svealaisia oli silloin liian vähän, juutit olivat kiireisiä hunnien kanssa ja slaaveja ei vielä ollut pohjoisessa. Ei siis ollut ketään, jota vastaan muinaislinnoja olisi tarvinnut rakentaa. Pohjanmaalla on sodittu 700-luvulla mutta sekin on vielä suhteellisen myöhään linnavuorien ajoituksiin nähden.
Muinaislinnoista ja niiden läheltä löydetyt harvat aseet kuten miekat osoittavat vain, että suomalaiset olivat palkkasotureita ja kävivät sotimassa muualla, vierailla mailla.
Teorioita muinaislinnojen rakentamisen syistä
Muinaistie: ainoa käytännöllinen sovellus ley-linjoille olisi ollut muinaiset suorat latureitit, joilta ei olisi päässyt eksymään.
Magneettiset kentät: noihin aikoihin magneettikentät olivat voimakkaampia kuin nykyään ja tuon ajan ihmiset ovat voineet aistia ne ja ymmärtää ne hyviksi asioiksi. Noudattavathan lintujen muuttoreitit ja hirvien vaellusreititkin magneettisia linjoja. Sittemmin linjat ovat vaihtaneet paikkaa.
Kosminen maailmankuva: Uuden testamentin gematriaan piilotettu ns. sakraaligeometria voidaan jäljittää aina muinaislinnojen aikoihin asti ja sitäkin kauemmas. Ley-linjat ovat alkuaan ensimmäisen korkeakulttuurin eli megaliittikulttuurin luomuksia, ja niissä on pyhän geometrian alku. Tällöin ne muodostavat sopusoinnun maailmankaikkeuteen jolloin nämä viivat ovat osa monimutkaisempaa geometrista kuviota.
Karttaprojektio: kuten tiedämme mm. Piri Reisin kartan perusteella, muinaisaikojen ihmisillä oli hämmästyttävän tarkka koko maailman kartta käytettävissään. Niinkin merkittävä tiedemies kuin Adolf Erik Nordenskiöld on todennut, että keskiajan kartat olivat kopioita alkuperäisestä, joka on tehty Aleksandriassa noin 300 eKr. ja mahdollisesti jo foinikialaisten aikaan 2500 eKr. Muinaislinnojen linjat ovat siis olleet kolmiomittausta varten, ja nekin ovat osaltaan vaikuttaneet maailman ensimmäisen maailmankartan, Normal Portolanon laatimiseen. Professori Hapgood on esittänyt, että tämä kartta olisi valmistettu jo 5000 eKr. Esimerkiksi Olaus Magnuksen kartta, joka on kopio varhaisemmasta, esittää Suomenniemeä jo Litorinameren aikaan.[2]
Puolustukselliset, hallinnolliset ja sotilaalliset syyt: tämä teoria on perinpohjaisesti jo osoitettu vääräksi. Yksikään mentaalinen mieli ei voi enää ajatella näin.
