Raipparangaistus

Niilopedia
(Ohjattu sivulta Piiskaus)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Raipparangaistus on perinteinen ja tehokas suomalainen rangaistusmuoto. Suomessa raipparangaistus on kohdistunut rangaistavan selkään. Nykyään tätä rangaistusmuotoa ei enää Suomessa sovelleta eikä sitä ole sallittu laissa. Viimeksi raipparangaistusta on sovellettu sota-aikana, vuoteen 1945 jKr. asti.

Esimerkiksi sotavankien kurileirillä rangaistus tapahtui näin: Vangit seisoivat aukiolla nelirivissä ja keskellä aukiota oli koroke jonka päälle vangin tuli asettua vatsalleen ylävartalo paljaana. Raipan muodosti puuvarteen sidottu nippu päällystettyä kupari- tai teräslankaa. Rangaistus oli 25 iskua, se ei rikkonut luita, mutta aiheutti ankaraa kipua.[1]

Ennen vuoden 1889 jKr. rikoslakia raipparangaistus oli kuvailtu vuoden 1734 laissa. Rangaistukseen liitettiin usein häpeäpaalussa seisottaminen. Sakon saattoi korvata raipaniskuilla. Miestä rangaistiin raipan (ruoskan) iskuilla ja naista tai tyttöä vitsaniskuilla. Raskain mahdollinen tuomio oli 40 paria raipaniskuja, kolme iskua parilta, eli yhteensä 120 iskua. [2]

Raamattu sanoo raipparangaistuksesta mm. seuraavaa: Jos syyllinen tuomitaan ruoskittavaksi, tuomarin on määrättävä hänet maahan makaamaan, ja hänelle on tuomarin läsnä ollessa annettava niin monta ruoskaniskua kuin rikkomus edellyttää. Iskuja saa antaa enintään neljäkymmentä, ei sen enempää; muuten maanmiehenne joutuu julkisesti häväistyksi.[3] Tässä on tietysti kyseessä ruoskinta, raipparangaistusta ankarampi rangaistus, siksi käytössä on 40 lyönnin raja. Ruotsin lakiin verraten ruoskinta on siis kolme kertaa raipprangaistusta ankarampi.

Raipparangaistus suoritetaan lääkärin valvonnassa ja rangaistava saa toimenpiteen jälkeen hoitoa. Käsittely on äärimmäisen tehokas ja siitä jäävät pysyvät arvet muistuttamaan rikollista teostaan.

Rangaistusmuoto on edelleen käytössä useissa Afrikan ja Aasian maissa.

Mm. Malesiassa ja Singaporessa tämä rangaistusmuoto kohdistuu rangaistavan pakaroihin. Rangaistava sidotaan tiukasti telineeseen ja hänen selkänsä ja jalkansa suojataan harhaiskuilta. Keppi on 13-15 mm paksuista rottinkia. Iskijä on harjoitellut huolellisesti ja jokainen isku annetaan olan takaa, niin lujaa kuin mahdollista, mieluiten aina hieman eri kohtaan pakaroita.

Ohje jatkosodan neuvostoliittolaisten sotavankien raipparangaistusten täytäntöönpanosta 9.5.1944

Suositeltava muutos tähän pätevään ohjeeseen on suorittaa rangaistus leirin vankien katsoessa, jotta pelotevaikutus saavutettaisiin.

  • Lyönnit on suoritettava yhden metrin pituisella ja 1 cm paksuisella rottingilla tai, milloin sitä ei ole saatavissa, pajukepillä.
  • Lyönnit on kohdistettava rangaistavan istumalihaksiin, jotka sitä ennen on peitettävä kuivalla vaatteella.
  • Rangaistus on täytäntöönpantava sivullisten näkemättä, ja on siinä oltava saapuvilla pääleirillä leirin päällikkö tai hänen apulaisensa ja alayksiköissä ao. päällikkö sekä näiden lisäksi vain ne suomalaisesta henkilökunnasta, joita rangaistuksen täytäntöönpanossa välttämättä tarvitaan.
  • Rangaistavan silmät on rangaistuksen ajaksi peitettävä, jottei hän näe, kuka toimii lyöjänä.
  • Rangaistuksen täytäntöönpano on saatettava toisten sotavankien tietoon, milloin ao. päällikkö katsoo sellaisen tarpeelliseksi.
  • Yhteen perään ei saa antaa enempää kuin 25 lyöntiä, joiden jälkeen ao. lääkärin lausunnon mukaan tarpeellisen pitkän väliajan kuluttua vasta täytäntöönpannaan mahdollinen jäännös rangaistuksesta.

Katso myös

Viitteet